Partio 2018

Partio on laatimassa parasta aikaa uutta strategiaa toiminnalleen. Keskusteluita on käyty syksyn aikana ja kommentteja on ansiokkaasti saatu kerättyä. Itse olen tiiviisti ollut partiossa lippukunnassa, yhdessä SP:n projektissa, lpk-luotsin tehtävissä etc. joten en valitettavasti ole päässyt osallistumaan tapahtumaan, jossa olisin voinut asiaa paukuttaa omaan kriittiseen tyyliini. Tässä tulee nyt siis ajatuksia, palopuhetta ja toivottavasti hyviä eväitä työryhmälle, päättäjille ja ennen kaikkea kaikille meille partiolaisille.

Strategian vaikutus

Tätä aihetta jo sivusin visio-kirjoituksessani eli otetaanpa nyt oppia siitä mitä strategialla oikeesti tehdään ja miten se kannattaa laatia. Työryhmä on varmasti läksyt aiheesta lukenut ja jos lukija kokee epävarmuutta, kannattaa laittaa googleen hakusana epäonnistut strategia tms. Jalkauttaminen eli sen hienon asian toteuttaminen on se yleisin kompastuskivi. Partion kohdalla ja kuten monen muun yhteisön kohdalla asia lähtee ontumaan jo valmistelu vaiheessa. Joku porukka suunnittelee ja toteuttaa hienoa paperia ja sitten on se toinen porukka, joka odottaa tuota paperia. Tämän porukan pitäisi sitten pistää paperilla olevat toimimaan. Käytännössä se toinen porukka ei todellakaan odoto strategia papereita, koko prosessi ei kiinnosta heitä tippaakaan. Näin päästään tilanteeseen, josta on erittäin hankala lähteä toteuttamaan jalkautusta.

Vaikka nyt on tehty ansiokasta työtä mielipiteitä keräämällä, uskon että meillä jää huomattava käppi niistä mielipiteistä ja sitoutumisesta ihmisiltä, jotka priorisoivat lauman yöretken piirinkokousta tai johtajapäiviä tärkeämmäksi. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka toteuttavat partiota lasten ja nuorten kanssa tänä päivänä. Ne jotka antavat mielipiteensä ja työstävät aihetta ovat pihalla käytännön toiminnasta enemmän tai vähemmän.

Vielä enemmän mennään pihalle jos ulos pullahtaa järjestön strategia eikä partiolaisten strategia tai lippukuntien strategia. Järjestö ei merkitse aidosti jotakin kuin kourallisia partiolaisia, muille se on välttämätön rahareikä, jossa partio-cv ihmiset pörrää.
Yritetään siis palauttaa mieliin se lippukunnan arki ja käydään lävitse jokaisen sanan kohdalla mitä tämä tarkoittaa Akelan korvissa?, Mitä tästä ajattelee Samoaja?, Miten lippukunnan sihteeri tämän näkee?
Strategian pitää siis lähtökohtaisesti puhutella kaikkia partiolaisia, silloin sitä ei tarvitse erikseen jalkauttaa.

Piirin strategia vs SP:n strategia

Ensimmäiset kommentit ehdotuksiin piireistä löysin L-SP:n piiriltä: http://salkunpohjalta.blogspot.fi/2014/01/piirihallitus-kommentoi-spn.html
Luin kommenttia ja heti alkuun rupesi palamaan käämit. L-SP haluaa edelleen tehdä töitä oman strategian tekemisessä SP:n strategian ”päälle”. Siis oikeasti miksi ihmeessä! Uskooko L-SP:n hallitus että jos SP:n strategia ei toimi, niin meidän pitää tehdä omamme, jossa strategia alueellistetaan ja korjataan yksityiskohdat niin kuin me esitimme, mutta ne eivät menneet konseksussa lävitse, tärkeintähän on että piirin stragia on ”linjassa” SP:n kanssa eli painopisteet on rakennettu samalla kaavalla.

Kyllä, näihän jokainen piiri askartelee sen oman tärkeän paperinsa. Olen sellaista ollut itsekkin vääntämässä. Syyttävä sormi ei nyt siis osoita L-SP:n suuntaan, vaan täytyy oikeastaan kiittää kommentoinnista.

Kyllä meille pitäisi riittää yksi strategia koko maahan, se loppu on sitten operatiivista toimintaa eri taktiikoilla. Pistäkää jokainen piiri nyt kaikki paukut tämän yhteisen strategian tekemiseen, jotta siitä saadaan erinomainen. Sellainen strategia, jonka voi viedä lippukuntaan ja sanoa tämä me tehtiin yhdessä kaikkien piirien kanssa. Tässä kohdassa me istuttiin alas Rovaniemeläisten kanssa ja väännettiin tästä niin kova juttu, että se varmasti toimii jokaisessa lippukunnassa.

 Valintoja, ei valintamyymälää

Jos tarkastellaan nykyistä strategiaa, ei sen painopisteistä onnistuttu toteuttamaan kuin yksi kolmesta. Järjestötoiminnan ongelma näyttää olevan hirveä konseksuksen hakeminen, jolloin yleensä se varsinainen päämäärä hämärtyy. Kaikkien sanainen arkku on vaan saatava mukaan, koska eihän kaverille voi sanoa ei.

Kannattaa siis tarkkaan miettiä kuinka monella ja millaisilla painopisteillä suunnitelma halutaan toteuttaa. Vaikka suunnitelma kuulostaisi hienolta partioneuvostossa, muistakaa että yksinkertaisuus on kaunista ja todellisuudessa partiolaisellakin on vain kaksi kättä. Priorisointi ei ole vapaaehtoistoiminnassa sitä että joku asia tehdään ennen toista vaan sitä että joku asia jätetään tekemättä! (tai tehdään hampaat irvessä ja huonosti).

 Sisältö

Mikä olisikaan sitten hyvä strategia? Ensin pitää toki lukita se päämäärä, mitä strategialla halutaan tavoittaa. Itselleni tärkeitä asioita olivat lippukunnan(partion) toiminnan laatuun liittyvät asiat, ne jotka kuluvalla kaudella jäivät hiukan taka-alalle yhteiskuntasuhteiden ja brändin jyllätessä.
Laatu on toki sana, joka aiheuttaa ihottamaa kuin itse strategiakin, ei siis käytetänä näitä sanoja tulevassa suunnitelmassa ollenkaan. Keskitytään niihin asioihin, joilla partiolaiset ymmärtävät olevan vaikutusta heidän toimintaansa.

Näillä eväillä valmistelun tässä vaiheessa. Jatkossa ehkä lisää sisällöstä.