Mikä on nykyään suosittua?

Muistan nuoruudestani ihmetelleeni ajoittain kuinka suuren suosioon olivat muusikot päässeet? Kun asiaa tarkasteli historian näkövinkkelistä, aikaisemmin trubaduuri oli se harmiton, värikkäissä asuissa kulkeva kaveri, josta toki tykättiin silloin kun hän soitti. Mutta muuten heillä ei juuri ollut suurta merkitystä yhteiskunnassa.
Omassa nuoruudessani sen sijaan kovat jätkät kepittivät kitaraa ja pukeutuivat nahkaan tai sitten sifonkihuiveihin.  Oli se hienoa aikaa…

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni 80-luvulla, kun tarkastelen sitä aikaa nykyaikaan peilaten, löydän mielenkiintoisia yhtymäkohtia. Koulussa ja kaveriporukoissa oli aina yksi tai useampi kaveri, joka oli taitava kertomaan vitsejä tai yleensä vaan heittämään levotonta läppää. Nämä olivat kitarasankareista lähes seuraavia idoleita. Ihminen, joka saa toisen nauramaan katketakseen on hieno ihminen. Kun kultainen 80-luku jäi taakseen, rupesi näitä vitsien kertojia löytyä myös lavoilta. Kutsumme sitä nykyään Stand up:ksi, joitakin asioita lienee vaan parempi olla kääntämättä suomeksi. Nämä takapihojen vitsinikkarit ovat yksiä aikamme kovimpia idoleita. Mikäs siinä sillä ihminen, joka saa toisen nauramaan on niin hieno ihminen, että kyllä hänelle siitä voi maksaa.

Kouluaikoina törmäsin myös vittuilun jaloon taitoon. Vittuilu on kahdesta edellisestä aiheesta huomattavasti herkempi laji. Missä kulkee taidokkaan taiteen ja kiusaamisen raja? Voinko sanoa homoa homoksi, niin että hän nauraa päälle. Voinko haukkua kaverin vinoa nenää, niin että hän nauraa eikä anna mulle kuonoon?
Silloinen yhteiskunta ei juuri arvostanut vittuilua, sitä pidettiin paheksuttavana ja tarpeettomana tapana.
Nykyään asia on kuitenkin toisin, julkikset kilvan haluavat näyttää itsensä Roast-tapahtumissa, ja tärkein kaveri on se joka on se juhlakalu, jolla vittuillaan eniten. Ihmiset maksavat myös siitä että pääsevät katsomaan tätä vittuilua. Kun aikuiset ihmiset saavat vapautuneesti pilkata toistensa ulkonäköä, uraa, parisuhteita ja homotella. Roastit ovat tehneet siis vittuilusta kaupallista taidetta.
Voisiko Roastit tehdä jotain myös kiusaamiselle kouluissa ja työpaikoilla?

Mikä on seuraava askel tälläisessä viihteen ja kansanhuvin kehityksessä? Muhiiko 8-luokkalaisen Jennin tai Vilhon päässä 2020-luvun räjäyttävin kansantaide?