Kesäleirille vai Ko-Gille?

Tämä kirjoitus on mainos.

Jotta päästään itse aiheeseen, on minun kerrottava hiukan omasta partiohistoriastani. Aloitin partion lippukunnassa, joka siihen aikaan oli vailla yhteyksiä ulkomaailmaan, muihin lippukuntiin (ehkä satunnaista yhteyttä naapurin partiotyttöihin), piiriin, puhumattakaan inhottavasta keskusjärjestöstä. Tälläisessä ympäristössä kasvettiin ja siihen oltiin tyytyväisiä. Kun ikää tuli mittariin vaadittavat 17, pääsin mukaan lippukunnan kovaan johtamis ytimeen ja pikku hiljaa tämä polunlöytäjä rupesi etsimään polkuja myös Vihdin rajojen ulkopuolelta.
Vaikka elämä omassa lippukunnassa oli juuri sitä mitä olin partion ajatellut olevan (veijarimaista seikkailua kuin kirjassa kaksi partiopoikaa ja kunniotusta luontoa kohtaan(ensimmäinen kohtaamiseni partiolaisiin metsässä, jonka jälkeen tarkistin että näiden veijareiden retkipaikalle ei tosiaan jäänyt mitään jälkeä vierailusta)), alkoi partio avautua minulle vasta noina lippukunnan johtamisvuosina. Erityiset kiitokset haluan antaa V-SP hyville taitokursseille, Piiri -ja SM- pt-kisojen järjestäjille ja sekä ulkomaisille partiokavereille, joihin omilla kv-retkillä törmäsimme. Nämä tapahtumat laajensivat kuvaani partiosta valtavasti.
Siitä huolimatta ajattelin edelleen että partiojohtajan peruskurssi riittää minulle ja kaikki siitä eteenpäin on vain paperipartiolaisten ja SP:n roskaa. Se mitä minulle oli SP.stä pienestä pitäen opetettu tai millaisen kuvan olin siitä saanut säilyi hyvin pitkään. Tuohon pahalta kuulostavaan koulutukseen kuitenkin päädyin aikonaan partiotyöntekijänä ja leirin jälkeen en kokemusta vaihtaisi mihinkään. Myöhemmin olen toiminut myös kouluttajan roolissa ja tuo kokemus vahvisti käsitystä Ko-Gin merkityksellisyydestä partiopolullani.
Tämä tarina ei ole siis niille, joiden partio on ollut täynnä piiritoimintaa, jamboree-matkoja, ytp-kursseja vaan niille joille partio on ollut enemmän hikistä vaellusta erämaassa, kylmiä öitä laavulla, lukemattomia källejä kavereille ja hullun rohkeita tempauksia pimeässä yössä. Tämä on kehoitus teille kokeilla jotain mikä jättää yhtä pysyvän jäljen sieluusi kuin ne kaverin käteesi sahaamasi arvet. Ko-Gi pistää sinut koville, ehkä elämäsi tähän mennessä kovimmalle haasteelle, jos uskallat antaa sille mahdollisuuden. Tämän haasteen lisäksi saat reilun viikon mittaisen johtajahuollon, jossa pienet saunaillat kalpenee. Lippukunnan kesäleirille voit mennä joka vuosi, Ko-Gille mennään vain kerran elämässä. Tee se nyt ja ilmoita itse kurssille!
Ja koska tämä on mainos, niin mainitse ilmoituksessa nimeni, niin kuittaan mielenkiintoisen espanjankielisen lauluesityksen.