Rekrytointi partio-ohjelmaan

Partiorekrytointi ja yleensäkin vapaaehtoisten rekrytointi ei ole helppo tehtävä. Tai ainakaan sitä ei pitäisi ottaa helppona tehtävänä. Ihmisten motivointi, uuden tehtävän tarjoaminen, sen vastaanotto, koulutus, perehdyttäminen, kiittäminen ja pestissä tukeminen ovat monisäikeinen tarina, josta löytyy niin monta versioita kuin meitä kanssa kulkijoita on. Siksi on usein harmillista huomata että rekrytointi on yhtä kuin nakki, johon useimmat osaa sanoa ei ja toiset sitten ei. Usein tämä johtaa siihen että osa tekee hirveesti ja osa ei juuri mitään. Pestaamisesta aletaan puhua järjestelmällisesti partiossa vasta johtajakoulutuksissa. Kirjoitan vasta tuohon lauseeseen, sillä mielestäni voisimme ottaa tämän kasvatushaasteen jo aikaisemmin ja tehokkaammin huomioon, näin saisimme oittua vääriä tapoja, laajennettua näkökulmia ja kasvatettua partiolaisista parhaita rekrytoijia.

nakki
@Scoutmein

Karkeasti ajatellen voisi rekrytointikasvatuksen jaotella vaikka viiteen tasoon, joten kasvatus voisi alkaa jo sudenpennusta:

  1.  Tule mukaan?
    Tällä tasolla leikin ja pienten askelten avulla harjoitellaan kaverin kysymistä johonkin juttuun. Tavoitteena on että itseluottamus kasvaa niin että uskalletaan esittää toiselle pyyntö tulla mukaan tekemisiin. Opetellaan myös pyynnön vastaanottamista ja kiittämistä. Harjoitusympäristö on tuttu ja turvallinen oma lauma, jossa voidaan ikäkauden loppu kohden harjoitella vaativampiakin kanssa käymistilanteita huomioiden jokaisen yksilöllinen kasvu.
  2. Mun oma ryhmä
    Lähdetään rakentamaan omaa verkostoa, tämä rakennustyö jatkuu sitten läpi elämän. Opetellaan pieninä tehtävinä, miten eri ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat. Mietitään omia vahvuuksia ja opetellaan kertomaan millaisia juttuja halutaan tehdä. Tutkitaan eri suunnista, mitkä ovat kunkin pestattavan vahvuuksia ja miten ne parhaiten tunnistaa.
  3. Motivointi
    Harjoitellaan erilaisia motivointitapoja. Opetellaan tunnistamaan kiinnostuksen laskeminen. Tarvotaan lävitse hankalampia soita ja huomataan miten vaikeista tilanteista voidaan keskustelun kautta päästä eteenpäin. Nostetaan kiittäminen uudelle tasolle.
  4. Laajemmat kuviot
    Lähdetään systemaattisesti laajentamaan omaa verkostoa, ensin pyydetään kaveria naapurilippukunnasta ja sitten vaikka naapurimaasta. Luodaan malli jossa on partioviikolla ylitetään lippukunnan tai piirin raja ja keskustellaan siitä miten sä voisit tulla mukaan mun kiinnostavaan projektiin. Syksyllä lisätään JOTI/JOTA viikolla kierroksia ja harjoitellaan virtuaaliprojektissa kansainvälistä rekrytointia.
  5. Pestiavain
    Käydään lävitse pestiavain perinpohjaisesti. Opetellaan jokainen avaimen vaihe käytännön mallien kautta ja syvennetään osaamista.

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väheksyä nykyistä koulutusta pestaamisen osalta, vaan nostaa rimaa vielä korkeammalle kohti erinomaista johtamista.

Ei enää johtajapulaa!

Pidin viime kesään pienen palopuuheen tästä aiheesta Ko-Gi 109 leiriosalla. Vaikka en nyt viimeaikoina ole aiheeseen juuri törmännyt, haluisin varmistaa ettei aihe pysyy kaikkien mielissä;)

Olen pitkään seurannut valtakunnallisesti(siis paikallislehdissä, radiossa tv:ssä etc.) mitä partiosta kirjoitetaan, valitettavan usein olen törmännyt siihen että partiolainen lausahtaa haastattelun jossain vaiheessa sanan ”Johtajapula”. Tämä sanahirviö saa meikäläisen vihaiseksi. Olen varmaan itsekkin syyllistynyt sanan käyttöön, ja veikkaan että moni muukin on tätä sanaa käyttänyt. Mikä siis on tämä sanan takana? Miksi sitä ei tulisi käyttää?

Partio perustuu vahvoihin linjajohdettuihin organisaatiohin, joissa jokaisella ryhmällä on johtaja. Tämän takia olemme avuttomia, jos jostakin organisaation palapelistä puuttuu johtaja, ryhmää ei voi muodostua ja toimintaa ei voi jatkaa. Tämä on todellisuus ja en tällä kirjoituksella halua muuttaa organisaatiota. Sana ”Johtajapula” on kuitenkin äärimmäisen negatiivinen sana, se kertoo että tässä upeassa harrastuksessa ei ole vetovoimaa saada johtajia toimintaan mukaan! Näinhän ei asia kuitenkaan ole vaan todellisuudessa meillä on paljon johtajia. Toisaalta kun tämä sana on haastattelussa on lipsahtanut, sillä ajetaan takaa että meille saisi tulla johtajaksi. MIKSI ihmeessä tulisin! Yleensä haastateltava jatkaa vielä että itse tekee niin ja niin monta pestiä päällekkäin. Kuulostaako tämä houkuttelevalta jutulta harrastaa.

Parhaassa tapauksessa lehtijuttu kertoo lippukunnan pyöreistä vuosista. 80 vuotta on tullut täyteen maailman hienointa nuorisotyötä ja lukuisia partiojohtajia on kasvanut meidän lippukunnasta… kuitenkin meillä on johtajapula. Mikä ihmeen johtamistaidoillaan kehuva yhdistys kehtaa todeta että johtaminen on sitä tasoa ettei meillä oikeesti ole edes niitä johtajia.

Mitä sitten tilalle?

Kerrotaan rohkeasti mitä meillä on tarjolla, kerrotaan ihmisistä(niistä johtajista) joita meillä on? Kerrotaan kuinka hienoa on toimia lasten ja nuorten kanssa. Rekrytointia tehdään myymällä ja siihen ei kuulu negatiivinen markkinointi. Lue lisää eri tavoista rekrytoida.

Partio-organisaatio uusiksi- johtajaleirille päätökset

Aikaisemmin käsittelin päätöksen teon vaikeutta partio-organisaatiossa. Jotta partio pysyisi partiona eikä rupeisi sammaloitumaan, on nyt  aika tarjota taas yksi malli ongelman ratkaisuun. Kuten aikaisemmin kuvasin on pääsyynä organisaation moniportaisuus, tämä aiheuttaa seuraavanlaisia haasteita:

  • Aikaa kuluu aikataulujen miettimiseen
  • Päättäjät jäävät etäisiksi
  • Päätösten jalkauttaminen lippukuntiin ontuu
  • Ei aina tiedetä millä tasolla lopullinen päätös tulisi tehdä -> tehdään varmuuden vuoksi liian korkealla
  • Kokoukset venyvät epäinhimillisen pitkiksi
  • Ylimääräisiä kokouksia joudutaan järjestämään, aikataulut kärsivät-> aina tunnutaan olevan liian myöhässä
  • Kokousten materiaalit tulevat aina myöhässä tai vasta kokouksessa

Ratkaisu vaihtoehto tällä kertaa on kohtuullisen radikaali:

  • Lopetetaan jäsenkokous ja partioneuvosto
  • Lopetetaan valiokunnat ja laajennetut valiokunnat
  • Lopetetaan keskusjärjestön ryhmät
  • Lopetetaan piirien vuosikokoukset ja neuvostot
  • Lopetetaan piirien toimikunnat, jaokset ja ryhmät
  • Määritellään SP:n hallituksen ja piirihallitusten toimivalta uudelleen

Tilalle tulee joka vuonna samaan aikaan järjestettävä johtajaleiri. Leiri kestää noin 4 päivää ja sen tehtävänä on tehdä päätökset kaikista tarvittavista isoista asioista. Leirille ovat tervetulleita kaikki partiojohtajat, lippukuntien johdossa toimivat partiolaiset ja vaeltajat.

Leirillä tehdään päätöksiä suurella joukolla, jolloin päätöksiin sitoudutaan heti ja kunnolla. Neljässä päivässä ei johtajaleirillä tuskin kaikkia pystytä päättämään, vaan leiri voi asettaa projektityöryhmiä valmistelemaan muita asioita, kun projektiryhmään valitaan jäsenet ympäri suomea eri organisaatiosta voidaan työryhmälle antaa myös suoraan päätäntä valtaa tai isoissa asioissa lopullisen päätöksen tekee seuraava leiri.

Vaikka asialista onkin kokoontujien itsensä käsissä, katsoisin että leirillä voitaisiin ainakin lyödä lukkoon toimintasuunnitelma, tapahtumakalenterit, budjetti ja saman tien toimintakertomus ja tilinpäätös. Neljässä päivässä ehtisi noin 8 isoa asiaa (a 2 tuntia/asia) ja lukuisia pienempiä asioita.

Johtajaleirin hyviä puolia olisi:

  • Kaikki oikeat päättäjät paikalla
  • Tarpeeksi aikaa valmistella asioita (1 vuosi)
  • Aikaa vuoden aikana jäisi myös lippukunta hommiin
  • Rajattu aikataulu (4 päivää) kaikkien tiedossa päätöksille
  • Kokouksessa olisi viihtyisää
  • Ulkoilma piristää päätöksiä
  • Uutiskynnys ylittyisi aina varmasti, nyt jäsenkokouksissa hädin tuskin
  • Taloudellisesti todennäköisesti halvempaa
  • Ympäristöä säästyisi kun kokoukseen matkustettaisiin vain kerran vuodessa
  • Päätöksiä tekisivät muutkin kuin ns. paperipartiolaiset

Huonoja puoliakin tietysti löytyy, leirillähän voi olla kylmä ja muutenkin epämukavampaa kuin Rantapuiston lakanoiden välissä, päätettävien asioiden valitseminen on varmasti aluksi hankalaa, ei osata käyttää leirien välisä työryhmiä oikeasti, järjestelmä vaatisi monta hallinnollista kokousta ennenkuin voisi toteutua ja vanhoja rakenteita on erittäin hankala purkaa.

Mikä maksaa partion päätöksen teossa?

Aikojen saatossa partioon on muodostunut moniportainen organisaatio, jossa päätöksenteko on erittäin hidasta ja kankeaa. Kaikkein ylimmällä tasolla eli keskusjärjestössä päätöksen teko polku alkaa valiokunnan alaisesta ryhmästä, erillisestä projektista tai piirialoitteesta, sen jälkeen sitä pohditaan valiokunnassa, yleensä myös sitouttamisen takia myös laajennetuissa valiokunnissa. Tämän jälkeen ehdotus jatkaa matkaa hallitukseen.

Koska hallitus tekee suurimman osan järjestön päätöksistä, on se äärimmäisen ruuhkautunut päätöksen tekijä. Hyvin usein sitouttamisen takia päätös viedään vielä hallituksen jälkeen partioneuvostoon käsiteltäväksi, neuvosto kokoontuu 4 kertaa vuodessa, joten asioiden sumpliminen kannattaa aloittaa ajoissa, jotta kaikki portaat ehditään käymään ajoissa.

Kun päätös on viimein tehty, pitäisi vielä päätös jalkauttaa. Tästä lähtee sitten matka alaspäin aina lippukuntaan asti. Uusien asioiden jalkauttaminen kentälle kestää brittien tutkimuksen mukaan 6 vuotta, jos tähän lisätään noin 1,5 päätöksen teko prosessi ei ole ihme että kaikki lippukunnat eivät ole vielä ottaneet uutta ohjelmaa käyttöön.

Muutosta siis organisaatioon tarvitaan, jotta partio pysyy liikkeessä.
Seuraavaksi ehdotus miten homma ratkaistaan?

Solmut solmussa ja partiotaidot

Partiota tuntemattomille toimintamme on pitkään näyttäytynyt solmujen nyprääjien harrastukselta. Tätähän ei koko partio kuitenkaan ole. Tämän takia olemme yleisesti halunneet painaa solmujen tekoa sivummalle toiminnastamme ja se ei paljonkaan näy viestinnämässämme. Osa partiolaisistamme sanoo jo ylpeillen että ei osaa ainuttakaan solmua, eihän niitä nykypäivänä enää tarvita. Ehkä hyvä näin, mutta pohtikaamme hetken solmujen teon merkitystä.

Yksinkertainen solmu yhdistää kaksi narua tai sitoo köyden kiinni. Hyvän ja oikeaoppisesti tehdyn solmun saa helposti auki. Kun on valittu oikea solmu oikeaan tarkoitukseen, se myös tekee tehtävänsä luotettavasti.

Solmujen tekeminen vaatii harjaantumista eli solmuja on yksinkertaisesti tehtävä useaan otteeseen. Monelle tästä tulee mieleen kertotaulun tankkaaminen tai armeijan sulkeiset. Toistaminen on ehkä tylsää, mutta se myös kasvattaa hermoja ja opittu taito säilyy koko iän.Solmujen tekeminen opettaa siis yksinkertaisella tavalla kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä sitten elämässä tarvitaan kun joudutaan avaamaan solmuja, joita ei ole solmittu oikein.

Oppinut solmujentekijä tietää miten kaksi samankokoista tai erikokoista solmua yhdistetään toisiinsa. Partiossa ja muussakin elämässä partiolainen tarvitsee paljon myös johtamistaitoja. Mielestäni yksi johtajan tarvitsemista taidoista on erinlaisten solmujen tekeminen eli eri ihmisten yhdistäminen työskentelytiimieksi.
On ensin tunnistettava millaiset solmittavat ihmiset ovat ja tämän jälkeen on valittava oikea solmu,joka pitää tiukankin paikan tullen.
Taitava johtaja solmii joukkuestaan verkon, jossa jokainen on sopivasti ja oikeassa paikassa kiinni.

Valitettavan usein partiolainen joutuu selvittämään taitamattoman johtajan sekasotku solmua, tähän tarvitaan kärsivällisyyttä. Vain harvoin solmun avaamiseen toimii väkivalta ja silloinkaan se ei tuota pitkäaikaista ratkaisua.

Pitäkäämme siis huolta perustaidoistamme ja solmikaa ystävyyden solmu taidolla.

Lippukunnat mukaan päätöksen tekoon

Partion hallintoelimet: jäsenkokous, Partioneuvosto, Suomen Partiolaisten hallitus ja piirihallitukset/neuvosto tekevät paljon päätöksiä, jotka vaikuttavat lippukunnan arkeen.

Pitkään päätökset on tehty edustuksellisella demokratialla. Monet partiopäättäjät ovat todenneet että he ovat liian etäällä lippukuntatoiminnasta. Partiohallintotyö on vaativaa ja aikaa vievää, näin ollen kovin monella ei olekaan aikaa toimia lippukuntatasolla.
En kritisoi tätä menettelyä, mutta nykypäivänä sähköisillä viestimillä voitaisiin ns. kenttätaso eli lippukunnat paremmin mukaan päätöksen tekoon.

Kaikki lippukuntia koskevat päätökset esitettäisiin kokonaisuudessaan julkisilla nettisivuilla. Jokaista päätöstä voisi kommentoida tai suoraan voisi evästää päätöksen tekijöitä (listattuna sivuilla).

Tälläisillä toimenpiteillä päätöksen tekoon tulisi läpinäkyvyyttä ja lippukunnilla olisi aito mahdollisuus vaikuttaa partiotoimintaan.

Mitä muita keinoja voisi olla?

Partioneuvostosta liittohallitus

Partion päätöksenteko on hidasta, syynä tähän on liian massiivinen organisaatiorakenne. Päätettävä asia lähtee liikkeelle ryhmästä, sitten sitä hierotaan valiokunnassa, asiaa pohditaan laajennetuissa valiokunnissa (joka on merkittä osuus päätöksen sitouttamisen kannalta), tämän jälkeen asia jatkaa kulkuaan valiokunnan ministerin esittämänä työvaliokunnalle, sieltä edelleen hallitukselle. Isot asiat saadaan päätökseen vasta Partioneuvostossa ja vieläkin isommat jäsenkokouksessa.

Tietyllä tapaa on hyvä että asiaa käsitellään laajasti ja useitten ihmisten kanssa. Asioita myös ei pidä tehdä hätiköiden, varsinkin partiolla on takanaan jo yli 100 vuotta menestyksekästä historiaa.

Olemme tulleet kuitenkin siihen pisteeseen että päätöksen teon nopeus ei sovi enää yhteen dynaamisen nuorisojärjestö kuvan kanssa. Valitettavasti kun päälle lisätään piiriorganisaatioiden omat päätöselimet ei päätökset lopulta saavu kunnolla maaliin ollenkaan tai päättäjät ajautuvat tappelemaan vääristä asioista rakenteellisesti liian ison organisaationryhmien välillä.

Jotakin muutosta olisi siis tehtävä?
Itse aloittaisin organisaatiouudistuksen tällä kertaa ylhäältäpäin. Piirit muodostaisivat liittohallituksen, jossa salkut jaettaisiin osaamisen mukaan. Liittohallitus kokoontuisi noin 6 kertaa livenä ja etänä nopeisiin päätöksiin, joka toinen viikko max 30 minuuttia kerrallaan.
Valiokuntien johtajat voisivat keskittyä kunnolla omaan toiminnanalaansa ja aikaa riittäisi myös seurata muiden toiminnan alojen tekemisiä.