Lippukuntien nettinäkyvyys

Tarkastelin lävitse Suomen lippukunnat 732 kappaletta. Tarkoitus oli taustoittaa mitä julkaisujärjestelmiä lippukunnat käyttävät. Tein homman manuaalisesti, koska halusin myös katsella millaisia sosiaalisen median alustoja lippukunnilla on käytettävissään.

Pureudutaanpas ensin julkaisujärjestelmiin.  Lähes ylivoimainen ykkönen oli WordPress 168 kpl (24,9%). Toiseksi kiilasivat HTML-sivut tai itse koodatut julkaisujärjestelmät 123 kpl (18,3%), mukana oli myös kaupallisia ei niin tunnettuja julkaisualustoja.  Ainakin monella suomenruotsalaisella lippukunnalla näytti olevan sama pohja käytössään.
Kolmanneksi tuli Google-sites 113 kpl (16,8%).
Neljänneksi tuli Partiowikin sivut 72 kpl (10,7%), näitä ei ollut merkitty Partioasemalta saamaani aineistoon, päätin kuitenkin ottaa tämän yhdeksi varteenotettavaksi alustaksi.
Viidentenä on surullisempi alusta eli 58  kpl lippukuntia, joille ei löytynyt nettisivua ollenkaan. Osalla näistä toki löytyi jotakin tietoa esim. Hämeen partiopiiri oli koonnut mukaanpartioon.-sivustolle näiden lippukuntien yhteystietoja.
Kuudes sija jaettiin  Dupalille 47 kpl (6,9%) ja Facebookille.
Kahdeksantena tuli Blogspot ja Blogger yhteensä 23 kpl (3,4%)
Tämän jälkeen tuli lukuisa määrä pienempiä alustoja, kaikenkaikkiaan 674 lippukunnalla oli siis jonkin sortin julkinen nettisivu.

Some

Kun sivuja tutkii nopeasti ja yrittää poimia ylös tärkeimmät tiedot, tässä tapauksessa some-linkit, niin väistämättä jotain jää huomaamatta. Tässä on kuitenkin lippukuntien Some-näkyvyyttä hieman lukuina:
Facebook, sivujen kautta löysin 352 FB-sivua.

Seuraavaksi suosituin näyttää olevan Instagram 311 tiliä. Kuvia olikin kivasti nostettu monen sivustolle.

Twitter-tilejä löytyi 33 kpl ja mikä ilahduttavinta Youtube kanavia 7 kappaletta, varsinkin tube-kanavilta löytyi mukavaa katsottavaa ja kuunneltavaa urakkani lomaan. Selvästi eniten tube-kanavia oli meripartiolaisilla, ehkä aluksissa on helppo kuvata videota?

Tämän lisäksi löytyi muutama Picasa ja Flickr tili, sekä FB-ryhmiä 24 kappaletta.

Yhteenveto

Partion nettinäkyvyys on näillä luvuilla ihan ok, parannettavaa löytyy toki aina. En ole vielä yhdistänyt dataa jäsenmääriin, jolloin voisi sortata pienet noin 10 hengen lippukunnat tilastoista pois. Tämän jälkeen voin toivottavasti julkaista datan avoimesti kaikkien urkittavaksi.
//päivitys 25.2.2017 Lisätty tutkimukseen Insta-tilejä yhden tilin (ristiritarit) seurattujen tilien perusteella, uusi luku 289 eli 39,89% ennen 76 tiliä.
//päivitys 5.3.2017 Tarkennettu FB, TWitter ja Instagram tilien määriä

Rekrytointi partio-ohjelmaan

Partiorekrytointi ja yleensäkin vapaaehtoisten rekrytointi ei ole helppo tehtävä. Tai ainakaan sitä ei pitäisi ottaa helppona tehtävänä. Ihmisten motivointi, uuden tehtävän tarjoaminen, sen vastaanotto, koulutus, perehdyttäminen, kiittäminen ja pestissä tukeminen ovat monisäikeinen tarina, josta löytyy niin monta versioita kuin meitä kanssa kulkijoita on. Siksi on usein harmillista huomata että rekrytointi on yhtä kuin nakki, johon useimmat osaa sanoa ei ja toiset sitten ei. Usein tämä johtaa siihen että osa tekee hirveesti ja osa ei juuri mitään. Pestaamisesta aletaan puhua järjestelmällisesti partiossa vasta johtajakoulutuksissa. Kirjoitan vasta tuohon lauseeseen, sillä mielestäni voisimme ottaa tämän kasvatushaasteen jo aikaisemmin ja tehokkaammin huomioon, näin saisimme oittua vääriä tapoja, laajennettua näkökulmia ja kasvatettua partiolaisista parhaita rekrytoijia.

nakki
@Scoutmein

Karkeasti ajatellen voisi rekrytointikasvatuksen jaotella vaikka viiteen tasoon, joten kasvatus voisi alkaa jo sudenpennusta:

  1.  Tule mukaan?
    Tällä tasolla leikin ja pienten askelten avulla harjoitellaan kaverin kysymistä johonkin juttuun. Tavoitteena on että itseluottamus kasvaa niin että uskalletaan esittää toiselle pyyntö tulla mukaan tekemisiin. Opetellaan myös pyynnön vastaanottamista ja kiittämistä. Harjoitusympäristö on tuttu ja turvallinen oma lauma, jossa voidaan ikäkauden loppu kohden harjoitella vaativampiakin kanssa käymistilanteita huomioiden jokaisen yksilöllinen kasvu.
  2. Mun oma ryhmä
    Lähdetään rakentamaan omaa verkostoa, tämä rakennustyö jatkuu sitten läpi elämän. Opetellaan pieninä tehtävinä, miten eri ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat. Mietitään omia vahvuuksia ja opetellaan kertomaan millaisia juttuja halutaan tehdä. Tutkitaan eri suunnista, mitkä ovat kunkin pestattavan vahvuuksia ja miten ne parhaiten tunnistaa.
  3. Motivointi
    Harjoitellaan erilaisia motivointitapoja. Opetellaan tunnistamaan kiinnostuksen laskeminen. Tarvotaan lävitse hankalampia soita ja huomataan miten vaikeista tilanteista voidaan keskustelun kautta päästä eteenpäin. Nostetaan kiittäminen uudelle tasolle.
  4. Laajemmat kuviot
    Lähdetään systemaattisesti laajentamaan omaa verkostoa, ensin pyydetään kaveria naapurilippukunnasta ja sitten vaikka naapurimaasta. Luodaan malli jossa on partioviikolla ylitetään lippukunnan tai piirin raja ja keskustellaan siitä miten sä voisit tulla mukaan mun kiinnostavaan projektiin. Syksyllä lisätään JOTI/JOTA viikolla kierroksia ja harjoitellaan virtuaaliprojektissa kansainvälistä rekrytointia.
  5. Pestiavain
    Käydään lävitse pestiavain perinpohjaisesti. Opetellaan jokainen avaimen vaihe käytännön mallien kautta ja syvennetään osaamista.

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väheksyä nykyistä koulutusta pestaamisen osalta, vaan nostaa rimaa vielä korkeammalle kohti erinomaista johtamista.

Partiotermit tutuiksi huoltajille

Meille partiolaisille on kasvanut valtajoukko erilaisia termejä ja käsitteitä. Näiden opetteluun menee jokunen tovi. Partiolaisen huoltajan ei mielestäni tarvitse osata kaikkia termejä A.sta Ö:hön. Aika moni lippukunta ja keskusjärjestö tarjoaa kuitenkin vain pitkiä sanostolistoja tutustumiseen. Kattavia sanastoja löytyy myös partiowikistä ja kattavin lienee Yrjö Nenosen kokoama lista.

Akelana törmään viikoittain siihen että esim. organisaation peruskäsitteet ovat kateissa. Lippukunnaksi laitetaan laumannimi ja ikäkausi on yleensä mysteeri.

Niinpä päätin että ryhtyä ”kouluttamaan ” huoltajia oikea-aikaisesti ja palanen kerrallaan. Varsinkin toiminnan alussa pääsääntöinen viestintä omasa laumassa tapahtuu sähköpostilla. Niinpä sähköpostin allekirjoituksen alle voi helposti lisätä yhden partiotermin kerrallaan. Pyrin miettimään huoltajan kannalta sellaisen järjestyksen, jotta hänen olisi kartalla pikku partiolaisen harrastuksestaan.

Ohessa mallipohjat (korvaa [XX] omilla tiedoillasi). HUOM! Osa selityksistä ovat toki lippukuntakohtaisia.

Tervetuloa partioon 0-2 kk

*********************************************************************************
Sudenpennut ovat partion ikäkausista ensimmäinen, n. 7-9 -vuotiaiden ikäryhmä

**************************************************************************************
Partiolaisten kokoontumistilaa kutsutaan Koloksi. Oma Kolomme sijaitsee osoitteessa [XX].

Toiminta lähti käyntiin 2-3 kk

*************************************************************************************
Lippukunta on partiotoiminnan perusyksikkö. Oma lippukuntamme on [Lippukunnan nimi]. Lippukuntaamme kuuluu [XXX] eri-ikäistä partiolaista ja sen ohjaajat toimivat vapaaehtoispohjalta. Suomessa on noin 750 toimivaa lippukuntaa 302 eri kunnassa.

******************************************************************************************
Sudenpennuista koostuvaa ryhmää kutsutaan laumaksi. Lauma toteuttaa sudenpennuille suunniteltua ohjelmaa, johon kuuluvat erilaisia jälkiä. Jäljet koostuvat askeleista. Meidän laumamme nimi on [XX]

*************************************************************************
Akela on sudenpentujen lauman ohjaaja. Lapsenne akeloina toimivat [X, X]

Ennen ensimmäistä tapahtumaa

************************************************************************************
Kuksa on Suomen Partiolaisten jäsenrekisteri, jota lippukunnat käyttävät jäsentensä tietojen tallentamiseen. Kuksaan voi lisätä alle 18-vuotiaalle partiolaiselle huoltajan tiedot. Huoltajan tietojen tallentaminen helpottaa yhteydenpitoa lippukunnan ja kodin välillä. Huoltajalla on mahdollisuus rekisteröityä Kuksan käyttäjäksi ja siten nähdä huollettavansa tiedot jäsenrekisterissä. http://kuksa.partio.fi

******************************
Partioretkelle on syytä aina pukeutua säänmukaisesti, varautuen pahimpaan keliin. Varusteet pakataan selässä kannettavaan reppuun. Partiolainen pakkaa ja purkaa reppunsa itse. Huoltajan tehtävänä on huolehtia, että kaikki varusteet tulee pakattua. Varusteluettelo vaihtuu retken mukaan. Täältä löydät erilaisille retkille sopivat luettelot: http://www.luontoon.fi/retkeilynabc/varusteet/varusteluettelot

Ennen lupauksenantoa

******************************
Sudenpentujen partioihanteet
* Kunnioittaa toista ihmistä
* Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä

**********************************************************************************
Partiolupaus konkretisoi partion arvopohjaa lapselle ja nuorelle. Lupaus annetaan jokaisen ikäkauden alkuvaiheessa.
Sudenpentujen partiolupaus
”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa sudenpentujen ihanteita ja olla avuksi toisille.”

******************************************************************************************
Partioasuun kuuluu huivi, partiopaita ja partiovyö. Lippukuntamme jäsenmaksuun kuuluu huivi ja partiopaitaan kiinnitettävät merkit. Partiopaita on sudenpennuilla sininen college-paita tai pusero. Paidan ja vyön voi ostaa nettikaupasta, partiokaupasta tai partiokirpputorilta. Kololtamme löytyy sovituspaitoja.
https://scandinavianoutdoor.fi/partio/partioasut/
Partiokirpputori: https://www.facebook.com/groups/135042363304382/

Noin neljä kuukautta toiminnan aloittamisen jälkeen

*********************************************************************************
Lippukunnat ympäri Suomen jakaantuvat maantieteellisen sijaintinsa perusteella kymmeneen partiopiiriin. [Lippukunnan nimi] kuuluu [Piirin nimi].

*************************************************************************************
Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry keskusjärjestö tukee piirien toimintaa ja on kahden maailmanjärjestön World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS) sekä World Organisation of Scout Movementin (WOSM) jäsen.

*****************************************************************
Partiotaito-kilpailut (PT-kisat) ovat vartioiden välisiä maastossa tapahtuvia kilpailuja, joissa tehdään rasteilla partiotaitoihin liittyviä tehtäviä.

Siirtyminen seikkailijoihin

*****************************************
Seikkailija on 10-12 -vuotias partiolainen.

*************************************************************************************
Vartio tarkoittaa partiossa olevaa pienryhmää, joka koostuu samaa ikäkautta olevista partiolaisista. Vartiossa päätetään seikkailijoiden kesken yhdessä asioista ja jaetaan vastuuta.

Partio-ohjelma 15.0

Noin puolitoista vuotta sitten päätin lopettaa partion harrastamisen kunnes maaliskuussa 2015 retkisynttäreiden jälkeen poikani ilmoitti minulle halustaan liittyä partioon. Minussa heräsi kipinä; Jospa sittenkin palaisin partioon ja ryhtyisin laumanjohtajaksi?

Olin jo aikaisemmin pohtinut partion merkitystä ja sen tärkeyttä elämässäni varsinkin sen jälkeen kun olin harrastuksesta luopunut. Vuosien ajan toimin  partiopiireissä monissa eri tehtävissä, niin vapaaehtoisena kuin ammattilaisenakin. Partion vetovoima perustuu mm. sen monipuolisuuteen. Tällä piirteellä on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Partiotoimintaan voi olla vaikea ”päästä sisään” ja omaksua sen moninaisia käytäntöjä. Myös valintojen runsaus voi hämmentää eikä sovi kaikille. Monipuolisuus sitoo paljon resursseja mikä puolestaan saattaa tietyillä osa-alueilla näkyä huonona toiminnan laatuna. Mietinkin usein voisiko partiosta karsia jotain pois ja jos niin mitä?

Lähdin pohtimaan partiota visualisoimalla sen kaiken mitä partio on:
partio_kasite_pilvi

 

 

 

Tälläisen käsitepilven ja termiviidakon uusi partiolainen saa vastaansa! Opeteltavaa on niin paljon, että on helppo ymmärtää miksi moni nuori toteaa jalkapallon olevan yksinkertaisempi harrastus… Uusille aikuisille partiojäsenille opetetaan käsitteet parin ensimmäisen illan aikana. Päät pyörryksissä uudet jäsenet joutuvat lisäksi opettelemaan kaikkien partiolaisten nk. partionimet.

Palasin ajatuksissani partion alkujuurille ja mietin mitkä näistä asioista eivät ole välttämättömiä partion päämäärälle. Tästä lähtökohdasta katsoen niitä rupesikin löytymään, paljon sellaisia juttuja, jotka ovat vuosien kerryttämää perintöä ja organisaation kasvamisen mukanaan tuomaa lisähärpäkettä. Valitsin niistä tärkeimmät ja ajattelin kertoa erillisissä artikkeleissa, miten yksinkertaistaisin tai miksi poistaisin ne kokonaan. Ja ne jutut ovat: Partioasu, Organisaatio, Ansiomerkit, Partiomerkit, Partiokoulutus(tähän aiheeseen palaan myöhemmin oman blogin muodossa) ja partiolupaus. Okei ylläolevaan kuvaan jäi vielä 83 asiaa, mutta nämä kuusi ovat isoimmasta päästä.

Tämän pienen harjoituksen jälkeen palasin poikani toiveeseen, ryhdyin miettimään ensi syksyn sudenpentuohjelmaa. Olen vetänyt sudenpentuohjelmaa useita vuosia eli tunnen ohjelman melkoisen hyvin. Jostain syystä ohjelma ei mielestäni anna enää sellaista kipinää kuin sen pitäisi, niinpä lähdin miettimään pieniä parannuksia ohjelmaan. Huomaamatta otin käsittelyyn muutkin ikäkaudet ja järjestelin koko partio-ohjelman uusiksi. Tein sen tämän siis omasta harrastuneisuudestani, eikä tässä esittelemäni ohjelma ole mitenkään virallinen partio-ohjelma. Lähtökohtani uuden ohjelman kehittämiseen oli poikalippukunta ja eräpainoitteisuus. Tarkemmin partio-ohjelman esittelyyn tästä linkistä.

 

Partioasu ja huivi

Partion yli sata vuotiseen historiaan on mahtunut monenlaista asua. Alunperin partioasun oli tarkoitus asettaa partiolaiset tasa-arvoiseen asemaan, nyttemmin puhutaan virallisesta partioasusta, jota käytetään lähinnä juhlissa ja muissa muodollissa tilausuuksissa. Asun rinnalla elää todella värikäs partioasukulttuuri, näitä ovat lippukuntien, ryhmien, tapahtumien ja projektien omat asut. Nämä asut ovat oikeastaan partioasuja.

Partiopaita on yhä virallinen juhlapaita, mutta sen käyttöä pidetään kankena vaikka sitä on pyritty uudistamaan ajanmukaisemmaksi. Nykyinen paitamalli on mielestäni hyvä, mutta silti kohderyhmä ei sitä juurikaan käytä.

Nykyiseen muotiin kuuluu yksilön korostaminen. Tällöin samanlaiseen asuun pukeutuminen ei juuri houkuttele. Virallisen partioasun lisäksi moni partiolainen saa käyttöönsä oman lippukunnan paidan/takin sekä leirin tai projektin myötä tulevan toisen paidan. Näihin vaatteisiin tulee aito tunneside, joten niitä pidetään enemmän kuin virallista paitaa.

Huivi on ollut miehillä ja pojilla viimeksi muodissa villin lännen aikaan, joten kovin moni teini-ikäinen poika ei vapaaehtoisesti pidä kaulassaan huivia. Sen tilalle haluaisinkin asusteen, jota partiolainen voisi ylpeästi kantaa koulussa, töissä, kotona ja jopa saunassa. Asusteen tulisi olla yksinkertainen ja aikaa kestävä. Olisi myös tärkeää, että siihen syntyisi ajan saatossa vahva tunneside.

Ainoa partioasuste, josta olen itse aidosti pitänyt on nappulat. Niinpä lähdin pohtimaan jos tuleva partioasuste olisi yksinkertaisuudessaan ranteeseen laitettava nahkainen nauha. Aivan alussa nauhassa olisi vain kiinnityssolmu, mutta jokaisella retkellä/tapahtumassa voisi nauhaan solmia yksinkertaisen solmun ja leirin/vaelluksen päätteeksi nauhaan merkittäisiin kahdeksikko. Tämä nauha olisi alkuun pitkä, mutta ajanmyötä täynnä ikimuistoisia solmuja.

20150828_115125

Isommat piirit

Partion piirissä on aina silloin tällöin herää keskustelu piirien ja keskusjärjestön työjaosta. Olen itse seurannut tuota keskustelua hiukan ymmälläni, toki ymmärtäen mistä keskustelua juontaa. Työhistoriaani kuuluu työskentely piirissä ja keskusjärjestössä. Usein näyttää vahvasti siltä että tässä sapelien kalistelussa unohtuu se tärkein eli lippukunta ja siellä tapahtuva laaja partio tekeminen.

Koska tästä aiheesta varmasti jokaisella lukijalla on kohtuullisen vankka oma näkemys, en suota käytä rivejä sen enempää tilanteen kuvaamiseen. Vaan siirrytään suoraan ratkaisuehdotukseen:

Luodaan nykyisten piirien tilalle kuusi uutta fyysistä ja 2 virtuaalista piiriä. Fyysiset piirit muodostettaisiin nykyistä valtiohallinnon aluehallintovirastoa vastaaviin alueisiin. Eli Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Lappi, Lounais-Suomi (sisällyttäisin Ahvenanmaan tähän),Länsi-Suomi(virallinen aluehallintoviraston nimi on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto) ja Pohjois-Suomen aluehallinto. FiSSc toiminnan keskittäisin kuhunkin piiriin, jossa ko. lippukunta toimii maantieteellisesti. Näin saisimme lisää monikulttuurisuutta ja uutta virtaa kunkin piirin toimintaan.

Virtuaaliset piirit muodostaisin Kaupunki-piirin ja maaseutu-piirin. Kaupunki piiri keskittyisi lähinnä Suomen suurimpien kaupunkien lippukuntien tukemiseen ja maaseutu piiri tukisi enemmän pienten paikkakuntien lippukuntien toimintaympäristöä.

Tälläiset suuret piirit loisivat selkeämmän tilan partion aluetoiminnalle, johon toimintaa tulisi keskittää siis huomattavasti nykyistä enemmän. Toimihenkilöitä ja piirien luottamushenkilöiden määrä siis ei muuttuisi vaan ehkä jopa kasvaisi ainakin toimihenkilöiden osalta.

 Mistä pois

Suuremmat piirit toisivat mahdollisuuksia aidosti keskittää toimintaa seuraavilla toiminnan aloilla

  • Viestintä, nykyisin ilmestyy 53 numero partiolehtiä vuodessa. Tämän päälle tulee vielä lippukuntapostit ja muu viestintä. Sopiva määrä lehtiä olisi viidesosa nykyisestä ja painetun lehden sijaan, voitaisiin pikku hiljaa siirtyä kokonaan sähköiseen viestintään
  • Hallinto. Toiminnanjohtajan palkalla palkattaisiin 2-3 aluetyöntekijää. Vuosikokouksiin saataisin ehkä aitoa säpinää luottamushenkilöäänestyksiin.
  • Talous: järjestelmien yhtenäistäminen toisi säästöä perinteisellä talouspuolella ja myös piirien ICT-hankinnoissa
  • Koulutus: järkevämmän kokoisia koulutuksia, ei peruutuksia koulutuksiin, enemmän resursseja verkko-oppimiseen

Tässä vaiheessa on toki pakko todeta että kyseisten alojen toimihenkilöt ja luottamushenkilöt ovat tekemässä arvokasta ja laadukasta työtä.  En siis antaisi heille siis potkuja persuksiin vaan keskittäisin heidän panostaan partio-ohjelmaan ja aluetyöhön.

 

 

Partiolupaus versio 2015

”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani,
omaa maatani ja maailmaa,
toteuttaa ikäkauden ihanteita ja olla avuksi toisille.”

Partiolupauksesta on keskusteltu paljon viime vuosina. Keskustelun ytimessä on lupauksen alku: Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani,

Tämä kohta on ongelmallinen monelle ateistille ja oman kokemukseni mukaan on myös monelle 7-vuotiaalle, jolle ei uskonasiat ole vielä kovin selkeästi jäsentyneet.

Ehdottaisinkin siis ihanteiden nostamista lupauksen alkuun, koska nämä sisältävät kaikille yhteisen arvopohjan ja viimeinen ihanne ”Etsiä elämän totuutta” myös uskonnollisen ulottuvuuden.

”Lupaan parhaani mukaan toteuttaa partion ihanteita,
rakastaa omaa maatani ja maailmaa, ja olla avuksi toisille.”

Lisäksi alle voisi lisätä vielä muutaman sanan kiusaamisesta.

”Lupaan parhaani mukaan toteuttaa partion ihanteita,
rakastaa omaa maatani ja maailmaa, ja olla avuksi toisille. Sekä toimia aktiivisesti kiusaamisen lopettamiseksi”

 

Ihanteet

  • Kunnioittaa toista ihmistä
  • Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
  • Olla  luotettava
  • Rakentaa ystävyyttä yli rajojen
  • Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen
  • Kehittää itseään ihmisenä
  • Etsiä elämän totuutta

Ansiomerkkien loppu

Pohtiessani partion toiminnan yksinkertaistamista ja kirkastamista, päätin että ansiomerkit ja partio-ohjelman merkit fyysisessä muodossaan olivat sellainen osa, josta voisimme luopua.
Ansiomerkit ovat hieno ja upea kulttuuriperinne, olen itse ollut luomassa 90-luvun vaihteessa lippukuntani ansiomerkkejä. Toisaalta ansiomerkit eivät ole mikään omaleimainen partiotapa, vaan ansiomerkkien historia on juontaa pitkälle ihmiskuntamme historiaan. Ansiomerkkien myöntämisprosessi on usein hyvin monitasoinen ja varsin hidas, tämä on kyseiselle kiitosmenetelmälle tarkoituksen mukaista.
Valitettavasti moni partiolainen luottaa liikaa pelkkään ansiomerkkien kiittävään voimaan ja välitön kiittäminen jää vähemmälle. Metallisten merkkien menetelmä vie myös paljon resursseja(sekä rahallisia että henkilötyötä), joten usein lippukunta tai muu partioryhmä joutuu luopumaan ansiomerkin hakemisesta. Tämä johtaa siihen että vakaalla pohjalla olevilla on resursseja hyödyntää piirien ja keskusjärjestön ylläpitämää järjestelmää.
Itse ohjaisinkin siis jatkossa nämä resurssit suorempaan, nopeampaan ja välittömämpään kiittämiseen.

Partiomerkit

Nykyisen partio-ohjelman läpikäynyt partiolainen noin 50 merkkiä. Rahaa näihin merkkeihin kuluu yli 80€. Merkit painottuvat runsaasti sudenpentujen ikäkauteen, jossa toki niiden arvostus on myös suurin. Merkin saanti tuntuu hienolta muutaman minuutin, mutta monelta sudenpennulta merkki on jo unohtunut kun kotiin lähdön aika koittaa. Lähes jokaisella kerralla kun olen merkkejä jakanut, olen myös löytänyt taskusta eksyneen merkin kolon lattialta.

Merkkien hommaaminen on siis isompi juttu ryhmänjohtajalle ja huoltajalle, joka todennäköisesti ompelee merkit.

Nykyaikaisempaa olisi siirtyä siis pikkuhiljaa virtuaalisiin merkkeihin, samalla kun virallisen partiopaidan merkitys vähenee.

Kokonaan en fyysisten merkkien kulttuuria lähtisi poistamaan, vaan jättäisin ainakin tapahtumiin liittyvät merkit vahvaksi osaksi partiokulttuuria.

 

Ohjelmointi puuttuu partiotaidoista

Partio on pyrkinyt luomaan viime vuosina vastavoimaa peli- ja tietokonekulttuurille. Siinä missä mainontamme painottuu yhä enemmän eräily-, kansainvälisyyteen-, yhteiskunnalliseen vaikuttamisten kulttuureihin viettävät lapset ja nuoret yhä enemmän aikaa pelien ja muun tietotekniikan parissa.
Vaikka suomalaiset ovat menestyneet ICT-alalla ja pelien luojina, ei ohjelmointiin panostettu kouluissa, harrastuksissa etc. yleisillä kansalaistaidon foorumeilla.Ohjelmointikulttuuria on pitäneet yllä omat alakulttuurit. Nyt olisi kuitenkin aika ottaa ohjelmointi mukaan myös valtakulttuurien harrastusten pariin. Partiolla olisi loistava tilaisuus olla tässä suunnan näyttäjä.

Luodaan siis jokaiseen ikäkauteen nousujohteiset aktiviteetit ohjelmointia ajatellen. Panostetaan tähän uuteen taitoalueeseen seuraavan vuoden ohjelmapainotuksella.

Nyt tarvitaan siis luovia ohjelmointitaitoisia ihmisiä miettimään alkuvaiheen askeleita, kenties kokonaan uusi ilmansuunta (vähintään uusi taitomerkki), Luovuus-tarppoon uudet aktiviteetit sekä paljon aktiviteetteja Samoajille ja Vaeltajille.

Materiaalia ohjelmoinnin opettelemiseen on jo maailmalla paljon, joten alusta ei tarvitse suinkaan ponnistaa. Aloitetaan nyt ja uskon että ohjelmointi-aktiviteeteista tulee ensiapuakin suositumpaa!

Aloita jo tänään, kerro ideasi: https://docs.google.com/document/d/1blXXUZNxT-M9WCOWYZBfNWGWIH2ze6n-091cefscbUM/edit?usp=sharing

 

 

Partion yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Vaikka vasta viime vuosina keskusjärjestö on nimellisesti tehnyt yhteiskunnallista vaikuttamista, on partio vaikuttanut ollut merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja koko historiansa ajan.  Nyt järjestäytynyt yhteiskuntaryhmä ottaa omia askeleitaan tässä jatkumossa. Yhdeksi muodoksi on valittu formaatti, joka on todettu menestyvän. Hieman samaan tyyliin kuin aikaisemmin tehtiin A5-vihko, jokaisesta asiasta on nyt päädytty lähteä kouluttamaan kourallinen partiolaisia ulkosuhteiden vaikuttajiksi. Medialähettiläät konsepti kopiotiin Briteiltä, joilla oli merkittäviä ongelmia imagon ukkoutuneessa kuvassa. Suomessa vastaava ukkoutuminen on ehkä enemmän urheilujärjestöjen johdossa kuin partiolla. Kun partion jäsenmäärä on tippunut huippu vuosista lähes puoleen, on meillä ilmeisen selkeä halua valita hyvin tarkkaan ne ihmiset, jotka julkisesti saavat partiota edustaa. Vaikka siis medialähettiläiden ja tulevien ulkosuhde edustajien idea on lienee hyvä, homma näyttää ulkopuolisen ja kenttätason partiolaisille lähinnä elitistiseltä valinnoilta. Koulutukset ovat eittämättä hyviä, mutta ulkopuoliselle tulee kuva että kameran eteen pääsee vasta kun räkänokka on kunnolla siistitty, oikeat puheenparret opeteltu ja partiopaidan käyttö varmasti silitetty edustuskuntoon. Mikä on oikeasti tälläisen kurssitetun nuoren uskottavuus verrattuna siihen nuoreen, joka aidosti valittu muilla perusteilla? Mielestäni muutamien henkilöiden vaikuttamiseksi valitsemisessa hukataan partion iso merkitys yhteiskunnassamme.  Pahimmillaan tämä kääntyy myös imagollisesti meitä vastaan. Jos harrastuksen julkista kuvaa tehostetusti edistetään elitistisillä edustuksilla, ei voida enää puhua kaikille avoimesta harrastuksesta.

Partion voima on sen suuressa ja kattavassa jäsenmäärässä. Jos ei mennä siitä mistä aita on matalin, valjastetaan koko jäsenistö yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tartutaan rohkeasti suuriin live-tapahtumiin (Explo, suurjuhla, suurleirit) osallistetaan niissä nuoret puhumaan omista näkemyksistään, luodaan verkkopohjainen vaikuttamiskanava live-tapahtumien väliselle ajanjaksolle. Otetaan käyttöön tätä kautta nousevat laajasti kannatusta saavat näkemykset. Eivät nuoret oikeasti kaipaa aikuista kertomaan kurssilla miten ja mistä pitää puhua.
Toiseksi voisi lähteä tukemaan lippukuntia kohtia parempaa vaikuttamista kuntatasolla. Se minkä 17-vuotias voi oppia kuntatasolla, kantaa parempaa hedelmää kuin se viikonloppukurssin jälkeen kansallistason areenalle heitetty nuori.