Pieniä hetkiä

Muistan sen kiven, jonne retkemme johti

Muistan sen puun, johon majani rakensin

Sen suudenlman, joka oli ensimmäinen

Sahan, jonka käteni merkitsi

Naurun, jolla elämää pilkkasimme

Ajatuksen, mistä tuli tarkoitus

Muistan sen kosken, johon kanoottini kaadoin

Ponnistukset, josta uusi elämä alkoi

En unohda sitä hetkeä, jolloin sinut tapasin

Kyyneleet, jotka pyyhittiin pois

Tanssin, jolloin askeleet nousivat ilmaan

Näitä kaikki neljä vuosikymmentä,
odotellen lisää pieniä hetkiä

Eilinen

Kuu kääntää vuosia
näin hukkasin huolia

Jälleen kun kohtasimme
nuoruutemme hetkissä

Hymysi toi lämpimän tunteen
Olin vielä eilisessä

emme enää olleet
hukassa
yksin

vaellus kohti sydäntä