Lippukuntien nettinäkyvyys

Tarkastelin lävitse Suomen lippukunnat 732 kappaletta. Tarkoitus oli taustoittaa mitä julkaisujärjestelmiä lippukunnat käyttävät. Tein homman manuaalisesti, koska halusin myös katsella millaisia sosiaalisen median alustoja lippukunnilla on käytettävissään.

Pureudutaanpas ensin julkaisujärjestelmiin.  Lähes ylivoimainen ykkönen oli WordPress 168 kpl (24,9%). Toiseksi kiilasivat HTML-sivut tai itse koodatut julkaisujärjestelmät 123 kpl (18,3%), mukana oli myös kaupallisia ei niin tunnettuja julkaisualustoja.  Ainakin monella suomenruotsalaisella lippukunnalla näytti olevan sama pohja käytössään.
Kolmanneksi tuli Google-sites 113 kpl (16,8%).
Neljänneksi tuli Partiowikin sivut 72 kpl (10,7%), näitä ei ollut merkitty Partioasemalta saamaani aineistoon, päätin kuitenkin ottaa tämän yhdeksi varteenotettavaksi alustaksi.
Viidentenä on surullisempi alusta eli 58  kpl lippukuntia, joille ei löytynyt nettisivua ollenkaan. Osalla näistä toki löytyi jotakin tietoa esim. Hämeen partiopiiri oli koonnut mukaanpartioon.-sivustolle näiden lippukuntien yhteystietoja.
Kuudes sija jaettiin  Dupalille 47 kpl (6,9%) ja Facebookille.
Kahdeksantena tuli Blogspot ja Blogger yhteensä 23 kpl (3,4%)
Tämän jälkeen tuli lukuisa määrä pienempiä alustoja, kaikenkaikkiaan 674 lippukunnalla oli siis jonkin sortin julkinen nettisivu.

Some

Kun sivuja tutkii nopeasti ja yrittää poimia ylös tärkeimmät tiedot, tässä tapauksessa some-linkit, niin väistämättä jotain jää huomaamatta. Tässä on kuitenkin lippukuntien Some-näkyvyyttä hieman lukuina:
Facebook, sivujen kautta löysin 352 FB-sivua.

Seuraavaksi suosituin näyttää olevan Instagram 311 tiliä. Kuvia olikin kivasti nostettu monen sivustolle.

Twitter-tilejä löytyi 33 kpl ja mikä ilahduttavinta Youtube kanavia 7 kappaletta, varsinkin tube-kanavilta löytyi mukavaa katsottavaa ja kuunneltavaa urakkani lomaan. Selvästi eniten tube-kanavia oli meripartiolaisilla, ehkä aluksissa on helppo kuvata videota?

Tämän lisäksi löytyi muutama Picasa ja Flickr tili, sekä FB-ryhmiä 24 kappaletta.

Yhteenveto

Partion nettinäkyvyys on näillä luvuilla ihan ok, parannettavaa löytyy toki aina. En ole vielä yhdistänyt dataa jäsenmääriin, jolloin voisi sortata pienet noin 10 hengen lippukunnat tilastoista pois. Tämän jälkeen voin toivottavasti julkaista datan avoimesti kaikkien urkittavaksi.
//päivitys 25.2.2017 Lisätty tutkimukseen Insta-tilejä yhden tilin (ristiritarit) seurattujen tilien perusteella, uusi luku 289 eli 39,89% ennen 76 tiliä.
//päivitys 5.3.2017 Tarkennettu FB, TWitter ja Instagram tilien määriä

Partion yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Vaikka vasta viime vuosina keskusjärjestö on nimellisesti tehnyt yhteiskunnallista vaikuttamista, on partio vaikuttanut ollut merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja koko historiansa ajan.  Nyt järjestäytynyt yhteiskuntaryhmä ottaa omia askeleitaan tässä jatkumossa. Yhdeksi muodoksi on valittu formaatti, joka on todettu menestyvän. Hieman samaan tyyliin kuin aikaisemmin tehtiin A5-vihko, jokaisesta asiasta on nyt päädytty lähteä kouluttamaan kourallinen partiolaisia ulkosuhteiden vaikuttajiksi. Medialähettiläät konsepti kopiotiin Briteiltä, joilla oli merkittäviä ongelmia imagon ukkoutuneessa kuvassa. Suomessa vastaava ukkoutuminen on ehkä enemmän urheilujärjestöjen johdossa kuin partiolla. Kun partion jäsenmäärä on tippunut huippu vuosista lähes puoleen, on meillä ilmeisen selkeä halua valita hyvin tarkkaan ne ihmiset, jotka julkisesti saavat partiota edustaa. Vaikka siis medialähettiläiden ja tulevien ulkosuhde edustajien idea on lienee hyvä, homma näyttää ulkopuolisen ja kenttätason partiolaisille lähinnä elitistiseltä valinnoilta. Koulutukset ovat eittämättä hyviä, mutta ulkopuoliselle tulee kuva että kameran eteen pääsee vasta kun räkänokka on kunnolla siistitty, oikeat puheenparret opeteltu ja partiopaidan käyttö varmasti silitetty edustuskuntoon. Mikä on oikeasti tälläisen kurssitetun nuoren uskottavuus verrattuna siihen nuoreen, joka aidosti valittu muilla perusteilla? Mielestäni muutamien henkilöiden vaikuttamiseksi valitsemisessa hukataan partion iso merkitys yhteiskunnassamme.  Pahimmillaan tämä kääntyy myös imagollisesti meitä vastaan. Jos harrastuksen julkista kuvaa tehostetusti edistetään elitistisillä edustuksilla, ei voida enää puhua kaikille avoimesta harrastuksesta.

Partion voima on sen suuressa ja kattavassa jäsenmäärässä. Jos ei mennä siitä mistä aita on matalin, valjastetaan koko jäsenistö yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tartutaan rohkeasti suuriin live-tapahtumiin (Explo, suurjuhla, suurleirit) osallistetaan niissä nuoret puhumaan omista näkemyksistään, luodaan verkkopohjainen vaikuttamiskanava live-tapahtumien väliselle ajanjaksolle. Otetaan käyttöön tätä kautta nousevat laajasti kannatusta saavat näkemykset. Eivät nuoret oikeasti kaipaa aikuista kertomaan kurssilla miten ja mistä pitää puhua.
Toiseksi voisi lähteä tukemaan lippukuntia kohtia parempaa vaikuttamista kuntatasolla. Se minkä 17-vuotias voi oppia kuntatasolla, kantaa parempaa hedelmää kuin se viikonloppukurssin jälkeen kansallistason areenalle heitetty nuori.

Partio 2018

Partio on laatimassa parasta aikaa uutta strategiaa toiminnalleen. Keskusteluita on käyty syksyn aikana ja kommentteja on ansiokkaasti saatu kerättyä. Itse olen tiiviisti ollut partiossa lippukunnassa, yhdessä SP:n projektissa, lpk-luotsin tehtävissä etc. joten en valitettavasti ole päässyt osallistumaan tapahtumaan, jossa olisin voinut asiaa paukuttaa omaan kriittiseen tyyliini. Tässä tulee nyt siis ajatuksia, palopuhetta ja toivottavasti hyviä eväitä työryhmälle, päättäjille ja ennen kaikkea kaikille meille partiolaisille.

Strategian vaikutus

Tätä aihetta jo sivusin visio-kirjoituksessani eli otetaanpa nyt oppia siitä mitä strategialla oikeesti tehdään ja miten se kannattaa laatia. Työryhmä on varmasti läksyt aiheesta lukenut ja jos lukija kokee epävarmuutta, kannattaa laittaa googleen hakusana epäonnistut strategia tms. Jalkauttaminen eli sen hienon asian toteuttaminen on se yleisin kompastuskivi. Partion kohdalla ja kuten monen muun yhteisön kohdalla asia lähtee ontumaan jo valmistelu vaiheessa. Joku porukka suunnittelee ja toteuttaa hienoa paperia ja sitten on se toinen porukka, joka odottaa tuota paperia. Tämän porukan pitäisi sitten pistää paperilla olevat toimimaan. Käytännössä se toinen porukka ei todellakaan odoto strategia papereita, koko prosessi ei kiinnosta heitä tippaakaan. Näin päästään tilanteeseen, josta on erittäin hankala lähteä toteuttamaan jalkautusta.

Vaikka nyt on tehty ansiokasta työtä mielipiteitä keräämällä, uskon että meillä jää huomattava käppi niistä mielipiteistä ja sitoutumisesta ihmisiltä, jotka priorisoivat lauman yöretken piirinkokousta tai johtajapäiviä tärkeämmäksi. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka toteuttavat partiota lasten ja nuorten kanssa tänä päivänä. Ne jotka antavat mielipiteensä ja työstävät aihetta ovat pihalla käytännön toiminnasta enemmän tai vähemmän.

Vielä enemmän mennään pihalle jos ulos pullahtaa järjestön strategia eikä partiolaisten strategia tai lippukuntien strategia. Järjestö ei merkitse aidosti jotakin kuin kourallisia partiolaisia, muille se on välttämätön rahareikä, jossa partio-cv ihmiset pörrää.
Yritetään siis palauttaa mieliin se lippukunnan arki ja käydään lävitse jokaisen sanan kohdalla mitä tämä tarkoittaa Akelan korvissa?, Mitä tästä ajattelee Samoaja?, Miten lippukunnan sihteeri tämän näkee?
Strategian pitää siis lähtökohtaisesti puhutella kaikkia partiolaisia, silloin sitä ei tarvitse erikseen jalkauttaa.

Piirin strategia vs SP:n strategia

Ensimmäiset kommentit ehdotuksiin piireistä löysin L-SP:n piiriltä: http://salkunpohjalta.blogspot.fi/2014/01/piirihallitus-kommentoi-spn.html
Luin kommenttia ja heti alkuun rupesi palamaan käämit. L-SP haluaa edelleen tehdä töitä oman strategian tekemisessä SP:n strategian ”päälle”. Siis oikeasti miksi ihmeessä! Uskooko L-SP:n hallitus että jos SP:n strategia ei toimi, niin meidän pitää tehdä omamme, jossa strategia alueellistetaan ja korjataan yksityiskohdat niin kuin me esitimme, mutta ne eivät menneet konseksussa lävitse, tärkeintähän on että piirin stragia on ”linjassa” SP:n kanssa eli painopisteet on rakennettu samalla kaavalla.

Kyllä, näihän jokainen piiri askartelee sen oman tärkeän paperinsa. Olen sellaista ollut itsekkin vääntämässä. Syyttävä sormi ei nyt siis osoita L-SP:n suuntaan, vaan täytyy oikeastaan kiittää kommentoinnista.

Kyllä meille pitäisi riittää yksi strategia koko maahan, se loppu on sitten operatiivista toimintaa eri taktiikoilla. Pistäkää jokainen piiri nyt kaikki paukut tämän yhteisen strategian tekemiseen, jotta siitä saadaan erinomainen. Sellainen strategia, jonka voi viedä lippukuntaan ja sanoa tämä me tehtiin yhdessä kaikkien piirien kanssa. Tässä kohdassa me istuttiin alas Rovaniemeläisten kanssa ja väännettiin tästä niin kova juttu, että se varmasti toimii jokaisessa lippukunnassa.

 Valintoja, ei valintamyymälää

Jos tarkastellaan nykyistä strategiaa, ei sen painopisteistä onnistuttu toteuttamaan kuin yksi kolmesta. Järjestötoiminnan ongelma näyttää olevan hirveä konseksuksen hakeminen, jolloin yleensä se varsinainen päämäärä hämärtyy. Kaikkien sanainen arkku on vaan saatava mukaan, koska eihän kaverille voi sanoa ei.

Kannattaa siis tarkkaan miettiä kuinka monella ja millaisilla painopisteillä suunnitelma halutaan toteuttaa. Vaikka suunnitelma kuulostaisi hienolta partioneuvostossa, muistakaa että yksinkertaisuus on kaunista ja todellisuudessa partiolaisellakin on vain kaksi kättä. Priorisointi ei ole vapaaehtoistoiminnassa sitä että joku asia tehdään ennen toista vaan sitä että joku asia jätetään tekemättä! (tai tehdään hampaat irvessä ja huonosti).

 Sisältö

Mikä olisikaan sitten hyvä strategia? Ensin pitää toki lukita se päämäärä, mitä strategialla halutaan tavoittaa. Itselleni tärkeitä asioita olivat lippukunnan(partion) toiminnan laatuun liittyvät asiat, ne jotka kuluvalla kaudella jäivät hiukan taka-alalle yhteiskuntasuhteiden ja brändin jyllätessä.
Laatu on toki sana, joka aiheuttaa ihottamaa kuin itse strategiakin, ei siis käytetänä näitä sanoja tulevassa suunnitelmassa ollenkaan. Keskitytään niihin asioihin, joilla partiolaiset ymmärtävät olevan vaikutusta heidän toimintaansa.

Näillä eväillä valmistelun tässä vaiheessa. Jatkossa ehkä lisää sisällöstä.

Partion visio

Partion uusi strategiatyö on käynnistynyt viime vuoden puolella. Strategiaryhmän jäsen Lauri Luoto kirjoitti hyvän bloggauksen partion visiosta: http://uusiutuvastrategia.wordpress.com/2013/12/07/mika-on-hyva-visio-partiolle/

Jäin tuon kirjoituksen jälkeen miettimään miksi nykyinen visio ei näytä toimivan. Yksi keskeinen syy avautuu oikeastaan Laurin kirjoituksesta. Nykyisen visio  ”Partio on Suomen vaikuttavin ja vetovoimaisin nuorisojärjestö, joka monipuolisesti kasvattaa lapsia ja nuoria.” on hyvä, ellei peräti erinomainen järjestölle nimeltään Suomen Partiolaiset. Tästä ongelma alkaakin syntyä, visio on laadittu järjestölle eikä partiolaisille. Tälläinen visio puhuttelee maksimissaan siis noin 1500 HC-partiolaista ja sen verta mitä HC-partioforumilla strategia keskusteluttaa vähän heitäkin. Me tarvitsemme vision, joka puhuttelee jokaista partiolaista, heidän huoltajiaan ja oikeastaa jokaista suomalaista.

Lauri avaa kirjoituksessaan hyvin esim. ylioppilaiden missioita. Haluisin että meidänkin visio olisi niin yksinkertainen ja puhutteleva että jokainen sen meistä sisäistää ja haluaa toimia siihen suuntaan. Viime vuonna kantautui korviini hyvä missio eli Pääkaupunkiseudun partiolaisten ”Pokkaa pelastaa maailma”. Samaan tyyliin tulisi olla myös valtakunnallinen visio partiolaisella on pokkaa pelastaa maailma. Tämän ymmärtää jokainen. Itse en tähän mennessä ole keksinyt tuota parempaa visiota, mutta näillä sanoilla haluan antaa kipinän miettimään aihetta. Ehkä jäsenkokouksessa, jollakin nuorella kokousedustajalla on pokkaa?

Luovutaan partiohuivista

Eilen piirin vuosikokouksesta tullessa lähdettiin keskustelemaan partion brändistä ja siitä miten asia näyttäytyy lippukuntatasolla nuorten samoajiemme keskuudessa. Partion imago ei ole juurikaan kaksinen yli 15-kesäisen nuorten mielessä, omaa harrastusta ei juurikaan kehuta muille tai edes puhuta siitä kovin avoimesti.

Kun puhutaan imagosta, on helppo aloittaa puhumalla siitä miten ja miltä ulkoisesti näyttäydytään. Päädyimme vertailemaan partiohuivia ja urheiluseuran verkkari. Toinen on monipuolinen käyttövaate ja toista pidetään lähinnä pakon sanelemana partiotilaisuuksissa. Onko niin että vaikka tekisimme kuinka kehuttavia juttuja julkisesti, niin ulkoiset olemukset saavat kohderyhmämme jäsenet tuntemaan itsensä nololta?
Huivista on partiossa muodostunut pakko, jolla halutaan ulkoisesti tunnistautua partiolaiseksi. On kuitenkin väärin jos tuo pakko ajaa osan kohderyhmästämme pois toiminnasta.
Partiohuivi on toimii sudenpennuilla ja seikkailijoilla, mutta muille ikäryhmille olisi syytä keksiä parempia vaatetuksia tms. Asusteita joita voi pitää muutenkin kuin harrastaessa.
Mielestäni partiolaisuus näkyy ennenkaikkia teoissa, siksi olisi hyvä luopua huivipakosta. Partiowikin mukaan huivista ovat luopuneet Amerikan partiotytöt ja vaeltajapojat.
Huivipakko ei ole varmastikkaan ainoa syy hieman noloon imagoon, mutta se on selkeästi näkyvin juttu ja siitä on helppo aloittaa muutos.

//Lisäys 25.3 kello 12:21: Paras vaihtoehto huiville on tapahtumiin ja projekteihin tuotetut asusteet, kuten vaikka Kilke-huppari. Tuote elää ajassa, eikä siinä tarvitse miettiä miltä muotivirtaukset on 10v päästä, asulla on yhteys tekemiseen ja elämyksiin, asun ei tarvitse miellyttää kaikkia suomen partiolaisia(konsestua ei tarvitse etsiä). Ainoa negatiivinen puoli on ehkä, jos asu tuotetaan epäeettisesti.