Ansiomerkkien loppu

Pohtiessani partion toiminnan yksinkertaistamista ja kirkastamista, päätin että ansiomerkit ja partio-ohjelman merkit fyysisessä muodossaan olivat sellainen osa, josta voisimme luopua.
Ansiomerkit ovat hieno ja upea kulttuuriperinne, olen itse ollut luomassa 90-luvun vaihteessa lippukuntani ansiomerkkejä. Toisaalta ansiomerkit eivät ole mikään omaleimainen partiotapa, vaan ansiomerkkien historia on juontaa pitkälle ihmiskuntamme historiaan. Ansiomerkkien myöntämisprosessi on usein hyvin monitasoinen ja varsin hidas, tämä on kyseiselle kiitosmenetelmälle tarkoituksen mukaista.
Valitettavasti moni partiolainen luottaa liikaa pelkkään ansiomerkkien kiittävään voimaan ja välitön kiittäminen jää vähemmälle. Metallisten merkkien menetelmä vie myös paljon resursseja(sekä rahallisia että henkilötyötä), joten usein lippukunta tai muu partioryhmä joutuu luopumaan ansiomerkin hakemisesta. Tämä johtaa siihen että vakaalla pohjalla olevilla on resursseja hyödyntää piirien ja keskusjärjestön ylläpitämää järjestelmää.
Itse ohjaisinkin siis jatkossa nämä resurssit suorempaan, nopeampaan ja välittömämpään kiittämiseen.

Partiomerkit

Nykyisen partio-ohjelman läpikäynyt partiolainen noin 50 merkkiä. Rahaa näihin merkkeihin kuluu yli 80€. Merkit painottuvat runsaasti sudenpentujen ikäkauteen, jossa toki niiden arvostus on myös suurin. Merkin saanti tuntuu hienolta muutaman minuutin, mutta monelta sudenpennulta merkki on jo unohtunut kun kotiin lähdön aika koittaa. Lähes jokaisella kerralla kun olen merkkejä jakanut, olen myös löytänyt taskusta eksyneen merkin kolon lattialta.

Merkkien hommaaminen on siis isompi juttu ryhmänjohtajalle ja huoltajalle, joka todennäköisesti ompelee merkit.

Nykyaikaisempaa olisi siirtyä siis pikkuhiljaa virtuaalisiin merkkeihin, samalla kun virallisen partiopaidan merkitys vähenee.

Kokonaan en fyysisten merkkien kulttuuria lähtisi poistamaan, vaan jättäisin ainakin tapahtumiin liittyvät merkit vahvaksi osaksi partiokulttuuria.