Partio-ohjelma 15.0

Noin puolitoista vuotta sitten päätin lopettaa partion harrastamisen kunnes maaliskuussa 2015 retkisynttäreiden jälkeen poikani ilmoitti minulle halustaan liittyä partioon. Minussa heräsi kipinä; Jospa sittenkin palaisin partioon ja ryhtyisin laumanjohtajaksi?

Olin jo aikaisemmin pohtinut partion merkitystä ja sen tärkeyttä elämässäni varsinkin sen jälkeen kun olin harrastuksesta luopunut. Vuosien ajan toimin  partiopiireissä monissa eri tehtävissä, niin vapaaehtoisena kuin ammattilaisenakin. Partion vetovoima perustuu mm. sen monipuolisuuteen. Tällä piirteellä on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Partiotoimintaan voi olla vaikea ”päästä sisään” ja omaksua sen moninaisia käytäntöjä. Myös valintojen runsaus voi hämmentää eikä sovi kaikille. Monipuolisuus sitoo paljon resursseja mikä puolestaan saattaa tietyillä osa-alueilla näkyä huonona toiminnan laatuna. Mietinkin usein voisiko partiosta karsia jotain pois ja jos niin mitä?

Lähdin pohtimaan partiota visualisoimalla sen kaiken mitä partio on:
partio_kasite_pilvi

 

 

 

Tälläisen käsitepilven ja termiviidakon uusi partiolainen saa vastaansa! Opeteltavaa on niin paljon, että on helppo ymmärtää miksi moni nuori toteaa jalkapallon olevan yksinkertaisempi harrastus… Uusille aikuisille partiojäsenille opetetaan käsitteet parin ensimmäisen illan aikana. Päät pyörryksissä uudet jäsenet joutuvat lisäksi opettelemaan kaikkien partiolaisten nk. partionimet.

Palasin ajatuksissani partion alkujuurille ja mietin mitkä näistä asioista eivät ole välttämättömiä partion päämäärälle. Tästä lähtökohdasta katsoen niitä rupesikin löytymään, paljon sellaisia juttuja, jotka ovat vuosien kerryttämää perintöä ja organisaation kasvamisen mukanaan tuomaa lisähärpäkettä. Valitsin niistä tärkeimmät ja ajattelin kertoa erillisissä artikkeleissa, miten yksinkertaistaisin tai miksi poistaisin ne kokonaan. Ja ne jutut ovat: Partioasu, Organisaatio, Ansiomerkit, Partiomerkit, Partiokoulutus(tähän aiheeseen palaan myöhemmin oman blogin muodossa) ja partiolupaus. Okei ylläolevaan kuvaan jäi vielä 83 asiaa, mutta nämä kuusi ovat isoimmasta päästä.

Tämän pienen harjoituksen jälkeen palasin poikani toiveeseen, ryhdyin miettimään ensi syksyn sudenpentuohjelmaa. Olen vetänyt sudenpentuohjelmaa useita vuosia eli tunnen ohjelman melkoisen hyvin. Jostain syystä ohjelma ei mielestäni anna enää sellaista kipinää kuin sen pitäisi, niinpä lähdin miettimään pieniä parannuksia ohjelmaan. Huomaamatta otin käsittelyyn muutkin ikäkaudet ja järjestelin koko partio-ohjelman uusiksi. Tein sen tämän siis omasta harrastuneisuudestani, eikä tässä esittelemäni ohjelma ole mitenkään virallinen partio-ohjelma. Lähtökohtani uuden ohjelman kehittämiseen oli poikalippukunta ja eräpainoitteisuus. Tarkemmin partio-ohjelman esittelyyn tästä linkistä.

 

Partio-ohjelma 2.015

Nykyinen partio-ohjelma on hyvä ja se vastaa varmaankin monen partiolaisen tarpeita. Itse olen vetänyt tuota ohjelmaa aivan sen valmistumisesta alkaen ja päätin nyt hiukan muuttaa sen muotoa.

Avukseni otin KISS-periaatteen ja korostuneesti nousujohteisuuden. Analysoin kaikki nykyisen partio-ohjelman 1282 aktiviteettia. Haluisin riisua pois sellaiset aktiviteetit, jotka tulisivat vastaan koulussa, olivat luonteeltaan paperin tuntuisia. Toiseksi haluisin poistaa aktiviteeteista sellaiset mitkä kuuluvat normaaliin partiotoimintaan, mutta eivät mielestäni vaadi erityistä omaa aktiviteettia. Tälläisiä ovat esim. ensiapuun, paloturvallisuuteen, pelastamiseen, henkiseen ensiapuun, lauluihin, esiintymiseen, partiohistoriaan, tarinoihin, päiväkirjoihin, partioorganisaatioon, kansainvälisyyteen, elämänkatsomukseen, Suomen kulttuuriin ja kehitysyhteistyöhön liittyvät aktiviteetit. Nämä osa-alueet tulisi olla mukana jokaisessa partioillassa ja tapahtumassa. Esim. turvallisuus(EA,Palo, pelastaminen, henkinen EA) tulisi käsitellä aina kutakin aktiviteetin taustaa vasten. Vastaavasti muita osa-alueita tulisi ottaa mukaan toiminnan kautta kaikkiin partiotapahtumiin.

Valitsin erinlaisia teemoja, joista kustakin teemasta on oma aktiviteetti kaikille ikävuosille 7-21:een ikävuoteen. Joukossa on paljon vanhoja tuttuja, jotka olen kokenut mielekkääksi omassa partiotoiminnassa ja sitten uusia teemoja, jotka katsoisin vastaavan nykyistä yhteiskuntaa. Tämän lisäksi luonnontuntemus on saanut huomattavasti enemmän tilaa partio-ohjelmasta. Moni nuori partion aloittava nuori on omien sanojen mukaan tästä aiheesta kiinnostunut, nykyisellään luonnontuntemus jää kuitenkin aika ohueksi.

Jokainen aktiviteetti on esittetty vain otsikolla, yleensä vain yhdellä sanalla. Tämä sen takia että ryhmänjohtaja ja partiolainen itse saa päättää miten aktiviteetin tekee, eli omien kykyjen mukaan. Toki pyrin kokoamaan hyviä tekemisvihjeitä omalla sivustolle jatkossa. Nimen lisäksi kullekkin aktiviteetille on määritetty yksi kasvatustavoite ja sopiva vuoden aika.

Kaikki aktiviteeti on pyritty myös listaamaan kalenterilliseen järjestykseen, joten aktiviteettikartta toimii myös toimintakalenterina. Muutamia poikkeuksia toki löytyy, nämä on karttaan merkitty vahvistetulla tekstillä.

Teemat on valittu eräpainoitteiseen lippukuntaan, joten jos haluaa tehdä omia painotuksia voi toki keksiä omia teemoja ja korvata minun laatimia.

Ohjelman uutuutena on että partiokausi jatkuu myös kesälle, jolloin aktiviteetteja voi tehdä oman perheen, partiokavereiden ja toki perinteisten leirien ja vaellusten muodossa.partio-ohjelma_pict

 

 

 

Ohjelman dynaamiseen versioon pääset tutustumaan tästä linkistä: https://docs.google.com/spreadsheets/d/10lVxYU3q1GyuYuKsuQ6zllJerAJ1RoL7lqCXabdZrms/pubhtml

Tässä on ohjelma pdf-muodossa: partio-ohjelma_15

Partioasu ja huivi

Partion yli sata vuotiseen historiaan on mahtunut monenlaista asua. Alunperin partioasun oli tarkoitus asettaa partiolaiset tasa-arvoiseen asemaan, nyttemmin puhutaan virallisesta partioasusta, jota käytetään lähinnä juhlissa ja muissa muodollissa tilausuuksissa. Asun rinnalla elää todella värikäs partioasukulttuuri, näitä ovat lippukuntien, ryhmien, tapahtumien ja projektien omat asut. Nämä asut ovat oikeastaan partioasuja.

Partiopaita on yhä virallinen juhlapaita, mutta sen käyttöä pidetään kankena vaikka sitä on pyritty uudistamaan ajanmukaisemmaksi. Nykyinen paitamalli on mielestäni hyvä, mutta silti kohderyhmä ei sitä juurikaan käytä.

Nykyiseen muotiin kuuluu yksilön korostaminen. Tällöin samanlaiseen asuun pukeutuminen ei juuri houkuttele. Virallisen partioasun lisäksi moni partiolainen saa käyttöönsä oman lippukunnan paidan/takin sekä leirin tai projektin myötä tulevan toisen paidan. Näihin vaatteisiin tulee aito tunneside, joten niitä pidetään enemmän kuin virallista paitaa.

Huivi on ollut miehillä ja pojilla viimeksi muodissa villin lännen aikaan, joten kovin moni teini-ikäinen poika ei vapaaehtoisesti pidä kaulassaan huivia. Sen tilalle haluaisinkin asusteen, jota partiolainen voisi ylpeästi kantaa koulussa, töissä, kotona ja jopa saunassa. Asusteen tulisi olla yksinkertainen ja aikaa kestävä. Olisi myös tärkeää, että siihen syntyisi ajan saatossa vahva tunneside.

Ainoa partioasuste, josta olen itse aidosti pitänyt on nappulat. Niinpä lähdin pohtimaan jos tuleva partioasuste olisi yksinkertaisuudessaan ranteeseen laitettava nahkainen nauha. Aivan alussa nauhassa olisi vain kiinnityssolmu, mutta jokaisella retkellä/tapahtumassa voisi nauhaan solmia yksinkertaisen solmun ja leirin/vaelluksen päätteeksi nauhaan merkittäisiin kahdeksikko. Tämä nauha olisi alkuun pitkä, mutta ajanmyötä täynnä ikimuistoisia solmuja.

20150828_115125

Isommat piirit

Partion piirissä on aina silloin tällöin herää keskustelu piirien ja keskusjärjestön työjaosta. Olen itse seurannut tuota keskustelua hiukan ymmälläni, toki ymmärtäen mistä keskustelua juontaa. Työhistoriaani kuuluu työskentely piirissä ja keskusjärjestössä. Usein näyttää vahvasti siltä että tässä sapelien kalistelussa unohtuu se tärkein eli lippukunta ja siellä tapahtuva laaja partio tekeminen.

Koska tästä aiheesta varmasti jokaisella lukijalla on kohtuullisen vankka oma näkemys, en suota käytä rivejä sen enempää tilanteen kuvaamiseen. Vaan siirrytään suoraan ratkaisuehdotukseen:

Luodaan nykyisten piirien tilalle kuusi uutta fyysistä ja 2 virtuaalista piiriä. Fyysiset piirit muodostettaisiin nykyistä valtiohallinnon aluehallintovirastoa vastaaviin alueisiin. Eli Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Lappi, Lounais-Suomi (sisällyttäisin Ahvenanmaan tähän),Länsi-Suomi(virallinen aluehallintoviraston nimi on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto) ja Pohjois-Suomen aluehallinto. FiSSc toiminnan keskittäisin kuhunkin piiriin, jossa ko. lippukunta toimii maantieteellisesti. Näin saisimme lisää monikulttuurisuutta ja uutta virtaa kunkin piirin toimintaan.

Virtuaaliset piirit muodostaisin Kaupunki-piirin ja maaseutu-piirin. Kaupunki piiri keskittyisi lähinnä Suomen suurimpien kaupunkien lippukuntien tukemiseen ja maaseutu piiri tukisi enemmän pienten paikkakuntien lippukuntien toimintaympäristöä.

Tälläiset suuret piirit loisivat selkeämmän tilan partion aluetoiminnalle, johon toimintaa tulisi keskittää siis huomattavasti nykyistä enemmän. Toimihenkilöitä ja piirien luottamushenkilöiden määrä siis ei muuttuisi vaan ehkä jopa kasvaisi ainakin toimihenkilöiden osalta.

 Mistä pois

Suuremmat piirit toisivat mahdollisuuksia aidosti keskittää toimintaa seuraavilla toiminnan aloilla

  • Viestintä, nykyisin ilmestyy 53 numero partiolehtiä vuodessa. Tämän päälle tulee vielä lippukuntapostit ja muu viestintä. Sopiva määrä lehtiä olisi viidesosa nykyisestä ja painetun lehden sijaan, voitaisiin pikku hiljaa siirtyä kokonaan sähköiseen viestintään
  • Hallinto. Toiminnanjohtajan palkalla palkattaisiin 2-3 aluetyöntekijää. Vuosikokouksiin saataisin ehkä aitoa säpinää luottamushenkilöäänestyksiin.
  • Talous: järjestelmien yhtenäistäminen toisi säästöä perinteisellä talouspuolella ja myös piirien ICT-hankinnoissa
  • Koulutus: järkevämmän kokoisia koulutuksia, ei peruutuksia koulutuksiin, enemmän resursseja verkko-oppimiseen

Tässä vaiheessa on toki pakko todeta että kyseisten alojen toimihenkilöt ja luottamushenkilöt ovat tekemässä arvokasta ja laadukasta työtä.  En siis antaisi heille siis potkuja persuksiin vaan keskittäisin heidän panostaan partio-ohjelmaan ja aluetyöhön.

 

 

Partiolupaus versio 2015

”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani,
omaa maatani ja maailmaa,
toteuttaa ikäkauden ihanteita ja olla avuksi toisille.”

Partiolupauksesta on keskusteltu paljon viime vuosina. Keskustelun ytimessä on lupauksen alku: Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani,

Tämä kohta on ongelmallinen monelle ateistille ja oman kokemukseni mukaan on myös monelle 7-vuotiaalle, jolle ei uskonasiat ole vielä kovin selkeästi jäsentyneet.

Ehdottaisinkin siis ihanteiden nostamista lupauksen alkuun, koska nämä sisältävät kaikille yhteisen arvopohjan ja viimeinen ihanne ”Etsiä elämän totuutta” myös uskonnollisen ulottuvuuden.

”Lupaan parhaani mukaan toteuttaa partion ihanteita,
rakastaa omaa maatani ja maailmaa, ja olla avuksi toisille.”

Lisäksi alle voisi lisätä vielä muutaman sanan kiusaamisesta.

”Lupaan parhaani mukaan toteuttaa partion ihanteita,
rakastaa omaa maatani ja maailmaa, ja olla avuksi toisille. Sekä toimia aktiivisesti kiusaamisen lopettamiseksi”

 

Ihanteet

  • Kunnioittaa toista ihmistä
  • Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
  • Olla  luotettava
  • Rakentaa ystävyyttä yli rajojen
  • Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen
  • Kehittää itseään ihmisenä
  • Etsiä elämän totuutta

Ansiomerkkien loppu

Pohtiessani partion toiminnan yksinkertaistamista ja kirkastamista, päätin että ansiomerkit ja partio-ohjelman merkit fyysisessä muodossaan olivat sellainen osa, josta voisimme luopua.
Ansiomerkit ovat hieno ja upea kulttuuriperinne, olen itse ollut luomassa 90-luvun vaihteessa lippukuntani ansiomerkkejä. Toisaalta ansiomerkit eivät ole mikään omaleimainen partiotapa, vaan ansiomerkkien historia on juontaa pitkälle ihmiskuntamme historiaan. Ansiomerkkien myöntämisprosessi on usein hyvin monitasoinen ja varsin hidas, tämä on kyseiselle kiitosmenetelmälle tarkoituksen mukaista.
Valitettavasti moni partiolainen luottaa liikaa pelkkään ansiomerkkien kiittävään voimaan ja välitön kiittäminen jää vähemmälle. Metallisten merkkien menetelmä vie myös paljon resursseja(sekä rahallisia että henkilötyötä), joten usein lippukunta tai muu partioryhmä joutuu luopumaan ansiomerkin hakemisesta. Tämä johtaa siihen että vakaalla pohjalla olevilla on resursseja hyödyntää piirien ja keskusjärjestön ylläpitämää järjestelmää.
Itse ohjaisinkin siis jatkossa nämä resurssit suorempaan, nopeampaan ja välittömämpään kiittämiseen.

Partiomerkit

Nykyisen partio-ohjelman läpikäynyt partiolainen noin 50 merkkiä. Rahaa näihin merkkeihin kuluu yli 80€. Merkit painottuvat runsaasti sudenpentujen ikäkauteen, jossa toki niiden arvostus on myös suurin. Merkin saanti tuntuu hienolta muutaman minuutin, mutta monelta sudenpennulta merkki on jo unohtunut kun kotiin lähdön aika koittaa. Lähes jokaisella kerralla kun olen merkkejä jakanut, olen myös löytänyt taskusta eksyneen merkin kolon lattialta.

Merkkien hommaaminen on siis isompi juttu ryhmänjohtajalle ja huoltajalle, joka todennäköisesti ompelee merkit.

Nykyaikaisempaa olisi siirtyä siis pikkuhiljaa virtuaalisiin merkkeihin, samalla kun virallisen partiopaidan merkitys vähenee.

Kokonaan en fyysisten merkkien kulttuuria lähtisi poistamaan, vaan jättäisin ainakin tapahtumiin liittyvät merkit vahvaksi osaksi partiokulttuuria.