Partio 2018

Partio on laatimassa parasta aikaa uutta strategiaa toiminnalleen. Keskusteluita on käyty syksyn aikana ja kommentteja on ansiokkaasti saatu kerättyä. Itse olen tiiviisti ollut partiossa lippukunnassa, yhdessä SP:n projektissa, lpk-luotsin tehtävissä etc. joten en valitettavasti ole päässyt osallistumaan tapahtumaan, jossa olisin voinut asiaa paukuttaa omaan kriittiseen tyyliini. Tässä tulee nyt siis ajatuksia, palopuhetta ja toivottavasti hyviä eväitä työryhmälle, päättäjille ja ennen kaikkea kaikille meille partiolaisille.

Strategian vaikutus

Tätä aihetta jo sivusin visio-kirjoituksessani eli otetaanpa nyt oppia siitä mitä strategialla oikeesti tehdään ja miten se kannattaa laatia. Työryhmä on varmasti läksyt aiheesta lukenut ja jos lukija kokee epävarmuutta, kannattaa laittaa googleen hakusana epäonnistut strategia tms. Jalkauttaminen eli sen hienon asian toteuttaminen on se yleisin kompastuskivi. Partion kohdalla ja kuten monen muun yhteisön kohdalla asia lähtee ontumaan jo valmistelu vaiheessa. Joku porukka suunnittelee ja toteuttaa hienoa paperia ja sitten on se toinen porukka, joka odottaa tuota paperia. Tämän porukan pitäisi sitten pistää paperilla olevat toimimaan. Käytännössä se toinen porukka ei todellakaan odoto strategia papereita, koko prosessi ei kiinnosta heitä tippaakaan. Näin päästään tilanteeseen, josta on erittäin hankala lähteä toteuttamaan jalkautusta.

Vaikka nyt on tehty ansiokasta työtä mielipiteitä keräämällä, uskon että meillä jää huomattava käppi niistä mielipiteistä ja sitoutumisesta ihmisiltä, jotka priorisoivat lauman yöretken piirinkokousta tai johtajapäiviä tärkeämmäksi. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka toteuttavat partiota lasten ja nuorten kanssa tänä päivänä. Ne jotka antavat mielipiteensä ja työstävät aihetta ovat pihalla käytännön toiminnasta enemmän tai vähemmän.

Vielä enemmän mennään pihalle jos ulos pullahtaa järjestön strategia eikä partiolaisten strategia tai lippukuntien strategia. Järjestö ei merkitse aidosti jotakin kuin kourallisia partiolaisia, muille se on välttämätön rahareikä, jossa partio-cv ihmiset pörrää.
Yritetään siis palauttaa mieliin se lippukunnan arki ja käydään lävitse jokaisen sanan kohdalla mitä tämä tarkoittaa Akelan korvissa?, Mitä tästä ajattelee Samoaja?, Miten lippukunnan sihteeri tämän näkee?
Strategian pitää siis lähtökohtaisesti puhutella kaikkia partiolaisia, silloin sitä ei tarvitse erikseen jalkauttaa.

Piirin strategia vs SP:n strategia

Ensimmäiset kommentit ehdotuksiin piireistä löysin L-SP:n piiriltä: http://salkunpohjalta.blogspot.fi/2014/01/piirihallitus-kommentoi-spn.html
Luin kommenttia ja heti alkuun rupesi palamaan käämit. L-SP haluaa edelleen tehdä töitä oman strategian tekemisessä SP:n strategian ”päälle”. Siis oikeasti miksi ihmeessä! Uskooko L-SP:n hallitus että jos SP:n strategia ei toimi, niin meidän pitää tehdä omamme, jossa strategia alueellistetaan ja korjataan yksityiskohdat niin kuin me esitimme, mutta ne eivät menneet konseksussa lävitse, tärkeintähän on että piirin stragia on ”linjassa” SP:n kanssa eli painopisteet on rakennettu samalla kaavalla.

Kyllä, näihän jokainen piiri askartelee sen oman tärkeän paperinsa. Olen sellaista ollut itsekkin vääntämässä. Syyttävä sormi ei nyt siis osoita L-SP:n suuntaan, vaan täytyy oikeastaan kiittää kommentoinnista.

Kyllä meille pitäisi riittää yksi strategia koko maahan, se loppu on sitten operatiivista toimintaa eri taktiikoilla. Pistäkää jokainen piiri nyt kaikki paukut tämän yhteisen strategian tekemiseen, jotta siitä saadaan erinomainen. Sellainen strategia, jonka voi viedä lippukuntaan ja sanoa tämä me tehtiin yhdessä kaikkien piirien kanssa. Tässä kohdassa me istuttiin alas Rovaniemeläisten kanssa ja väännettiin tästä niin kova juttu, että se varmasti toimii jokaisessa lippukunnassa.

 Valintoja, ei valintamyymälää

Jos tarkastellaan nykyistä strategiaa, ei sen painopisteistä onnistuttu toteuttamaan kuin yksi kolmesta. Järjestötoiminnan ongelma näyttää olevan hirveä konseksuksen hakeminen, jolloin yleensä se varsinainen päämäärä hämärtyy. Kaikkien sanainen arkku on vaan saatava mukaan, koska eihän kaverille voi sanoa ei.

Kannattaa siis tarkkaan miettiä kuinka monella ja millaisilla painopisteillä suunnitelma halutaan toteuttaa. Vaikka suunnitelma kuulostaisi hienolta partioneuvostossa, muistakaa että yksinkertaisuus on kaunista ja todellisuudessa partiolaisellakin on vain kaksi kättä. Priorisointi ei ole vapaaehtoistoiminnassa sitä että joku asia tehdään ennen toista vaan sitä että joku asia jätetään tekemättä! (tai tehdään hampaat irvessä ja huonosti).

 Sisältö

Mikä olisikaan sitten hyvä strategia? Ensin pitää toki lukita se päämäärä, mitä strategialla halutaan tavoittaa. Itselleni tärkeitä asioita olivat lippukunnan(partion) toiminnan laatuun liittyvät asiat, ne jotka kuluvalla kaudella jäivät hiukan taka-alalle yhteiskuntasuhteiden ja brändin jyllätessä.
Laatu on toki sana, joka aiheuttaa ihottamaa kuin itse strategiakin, ei siis käytetänä näitä sanoja tulevassa suunnitelmassa ollenkaan. Keskitytään niihin asioihin, joilla partiolaiset ymmärtävät olevan vaikutusta heidän toimintaansa.

Näillä eväillä valmistelun tässä vaiheessa. Jatkossa ehkä lisää sisällöstä.

Kesäleirille vai Ko-Gille?

Tämä kirjoitus on mainos.

Jotta päästään itse aiheeseen, on minun kerrottava hiukan omasta partiohistoriastani. Aloitin partion lippukunnassa, joka siihen aikaan oli vailla yhteyksiä ulkomaailmaan, muihin lippukuntiin (ehkä satunnaista yhteyttä naapurin partiotyttöihin), piiriin, puhumattakaan inhottavasta keskusjärjestöstä. Tälläisessä ympäristössä kasvettiin ja siihen oltiin tyytyväisiä. Kun ikää tuli mittariin vaadittavat 17, pääsin mukaan lippukunnan kovaan johtamis ytimeen ja pikku hiljaa tämä polunlöytäjä rupesi etsimään polkuja myös Vihdin rajojen ulkopuolelta.
Vaikka elämä omassa lippukunnassa oli juuri sitä mitä olin partion ajatellut olevan (veijarimaista seikkailua kuin kirjassa kaksi partiopoikaa ja kunniotusta luontoa kohtaan(ensimmäinen kohtaamiseni partiolaisiin metsässä, jonka jälkeen tarkistin että näiden veijareiden retkipaikalle ei tosiaan jäänyt mitään jälkeä vierailusta)), alkoi partio avautua minulle vasta noina lippukunnan johtamisvuosina. Erityiset kiitokset haluan antaa V-SP hyville taitokursseille, Piiri -ja SM- pt-kisojen järjestäjille ja sekä ulkomaisille partiokavereille, joihin omilla kv-retkillä törmäsimme. Nämä tapahtumat laajensivat kuvaani partiosta valtavasti.
Siitä huolimatta ajattelin edelleen että partiojohtajan peruskurssi riittää minulle ja kaikki siitä eteenpäin on vain paperipartiolaisten ja SP:n roskaa. Se mitä minulle oli SP.stä pienestä pitäen opetettu tai millaisen kuvan olin siitä saanut säilyi hyvin pitkään. Tuohon pahalta kuulostavaan koulutukseen kuitenkin päädyin aikonaan partiotyöntekijänä ja leirin jälkeen en kokemusta vaihtaisi mihinkään. Myöhemmin olen toiminut myös kouluttajan roolissa ja tuo kokemus vahvisti käsitystä Ko-Gin merkityksellisyydestä partiopolullani.
Tämä tarina ei ole siis niille, joiden partio on ollut täynnä piiritoimintaa, jamboree-matkoja, ytp-kursseja vaan niille joille partio on ollut enemmän hikistä vaellusta erämaassa, kylmiä öitä laavulla, lukemattomia källejä kavereille ja hullun rohkeita tempauksia pimeässä yössä. Tämä on kehoitus teille kokeilla jotain mikä jättää yhtä pysyvän jäljen sieluusi kuin ne kaverin käteesi sahaamasi arvet. Ko-Gi pistää sinut koville, ehkä elämäsi tähän mennessä kovimmalle haasteelle, jos uskallat antaa sille mahdollisuuden. Tämän haasteen lisäksi saat reilun viikon mittaisen johtajahuollon, jossa pienet saunaillat kalpenee. Lippukunnan kesäleirille voit mennä joka vuosi, Ko-Gille mennään vain kerran elämässä. Tee se nyt ja ilmoita itse kurssille!
Ja koska tämä on mainos, niin mainitse ilmoituksessa nimeni, niin kuittaan mielenkiintoisen espanjankielisen lauluesityksen.

Partion visio

Partion uusi strategiatyö on käynnistynyt viime vuoden puolella. Strategiaryhmän jäsen Lauri Luoto kirjoitti hyvän bloggauksen partion visiosta: http://uusiutuvastrategia.wordpress.com/2013/12/07/mika-on-hyva-visio-partiolle/

Jäin tuon kirjoituksen jälkeen miettimään miksi nykyinen visio ei näytä toimivan. Yksi keskeinen syy avautuu oikeastaan Laurin kirjoituksesta. Nykyisen visio  ”Partio on Suomen vaikuttavin ja vetovoimaisin nuorisojärjestö, joka monipuolisesti kasvattaa lapsia ja nuoria.” on hyvä, ellei peräti erinomainen järjestölle nimeltään Suomen Partiolaiset. Tästä ongelma alkaakin syntyä, visio on laadittu järjestölle eikä partiolaisille. Tälläinen visio puhuttelee maksimissaan siis noin 1500 HC-partiolaista ja sen verta mitä HC-partioforumilla strategia keskusteluttaa vähän heitäkin. Me tarvitsemme vision, joka puhuttelee jokaista partiolaista, heidän huoltajiaan ja oikeastaa jokaista suomalaista.

Lauri avaa kirjoituksessaan hyvin esim. ylioppilaiden missioita. Haluisin että meidänkin visio olisi niin yksinkertainen ja puhutteleva että jokainen sen meistä sisäistää ja haluaa toimia siihen suuntaan. Viime vuonna kantautui korviini hyvä missio eli Pääkaupunkiseudun partiolaisten ”Pokkaa pelastaa maailma”. Samaan tyyliin tulisi olla myös valtakunnallinen visio partiolaisella on pokkaa pelastaa maailma. Tämän ymmärtää jokainen. Itse en tähän mennessä ole keksinyt tuota parempaa visiota, mutta näillä sanoilla haluan antaa kipinän miettimään aihetta. Ehkä jäsenkokouksessa, jollakin nuorella kokousedustajalla on pokkaa?

Partiotiedon mittaaminen

Näinä päivinä monissa lippukunnissa täytellään partion vuosiselostetta, lasketaan tehtyjä aktiviteetteja, retkiä, pt-kisoja. Vuosiseloste on monisivuinen lomake, jossa kerätään kaikki oleelliset tiedot lippukuntien toiminnasta. Näin on tehtyä jo vuosikymmeniä ja tietoa on kertynyt valtavasti. Kun tieto on kerätty, saatu tieto analysoidaan ainakin yhdeksi raportiksi, jota sitten maan partiojohtajat tavaavat enemmän tai vähemmän. Valitettavasti uskon että vielä vähemmän analyysista puristettua partiotietämystä käytetään todella vähän. Eli lyhyesti käytetään paljon resursseja datan keräämiseen, mutta saatua hyötyä ei oteta kunnolla irti.

Mikko Pöri nosti facebookin HC-ryhmässä kysymyksen: Oikean tai puuttuvan tiedon keräämisestä partiossa. Keskustelun yhteenvetoa voi lukea täältä: https://docs.google.com/document/d/1ssXOV221n4Ckwqhiy6L6_pj1qjaUxJAEGGcoCtS6_0Y/edit

Tuon keskustelun herättelemäni laitan kehiin ehdotuksen miten tietoa tulisi tulevaisuudessa kerätä:

1. Vuosiseloste

Puristetaan vuosiselosteen kysymykset aikakin kolmasosaan nykyisestä. Tehtyjen aktiviteettien tiedossa riittäisi ainoastaan määrä/ikäkausi. Koska merkkien myynnissä voidaan kerätä tiedot, siitä mitä jälkiä tai taitomerkkejä nimikkeittäin suoraan merkkien kauppiaalta. Jäsenmäärät ja ryhmätiedot, koulutukset voidaan poimia jäsenrekisteristä tämä aktivoisi oikeasti rekkarin käyttöä ja poistaisi tiedon tuplakirjaamisen.
Kasvatustavoitteiden mittaaminen on haasteellista ja veikkaan että tämän vuoden data jää kovin kyseenalaiseksi huonon kysymysasettelun takia.

Vaikutukset: lomakkeen täyttämisen tuska helpottuu, datasta tulee luotettavampaa, vastausprosentti nousee. Muutos vaikuttaa kuitenkin pitkäaikaisen vakiintuneittein kysymysten keräämiseen ja taaksepäin vertailu hankaloittuu.

2. Eronneet partiolaiset

Viimeisimmän kerran eronneitten jäsenten tietoja tutkittiin 9 vuotta sitten exit-tutkimuksessa. Nykypäivänä eroamissyyt ja kommentit tulisi kerätä systemaattisesti heti eroilmoituksen jälkeen. Helpoiten tämä onnistuisi jos uudessa rekisterissä olisi omien tietojen kohdalla eroamis-toiminto. Tämän toiminnon jälkeen käyttäjä ohjattaisiin yksinkertaiselle palautelomakkeelle, jossa olisi kaksi kysymystä. Ensimmäinen olisi monivalinta eroamisen syystä ja toinen vapaakommentti-kenttä.
Näin kertyneestä datasta nähtäisiin reaaliaikaisesti ne syyt ja mahdolliset ongelma alueet. Nykyään on mahdollista luoda ennustusmallia tämän kaltaisen tiedon perusteella, näin piiri kykenisi toimenpiteisiin, kun vasta hiljaiset merkit lippukunnan toiminnan laadun heikkenemisestä tämän tietolähteen kautta tulevat.

3. Nykyiset partiolaiset

Lähes kaikki suuryritykset keräävät asiakastyytyväisyys lukuja säännöllisesti. Olisi korkea aika että myös maan suurin nuorisojärjestö aloittaisi säännöllisen otanta perusteisen asiakastyytyväisyys kyselyn. Tähän voitaisiin poimia noin 5 kysymystä yleisimpiä asiakastyytyväisyys mittareita käyttäen kuten ”Suosittelisitko harrastusta kaverillesi?”

Lippukunnan laatuindeksi

Vaikka piirit ovat kehittäneet omia lippukuntien laatuasioita (esim. http://www.hp.partio.fi/loistolippukunta), toivoisin että voisimme ottaa käyttöön ylläolevien mittarien kautta valtakunnallisen laatuluvun, jokaiselle lippukunnalle.  Tämä lukulaskettaisiin kolmesta mittaustuloksesta, joissa vuosiseloste kertoisi toimintalukuja ja jälkimmäiset kaksi toiminnan onnistumista. Tuloksia voitaisiin mahdollisesti korjata ympäristödatalla (esim. väestötiedoilla).

Haluisin että tämä luku olisi julkinen, jotta mahdollisimman moni lippukunnassa saisi sen tietoonsa helposti. Huono luku kannustaisi tekemään toimia sen parantamiseksi. Luku olisi huomattavasti puolueettomampi kuin nykyinen itsearviointiin perustuvat luvut. Piirit voisivat paremmin kohdistaa tukitoiminnot alueellisesti ja puuttua oikeisiin syihin.